SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kevät (44)

  1. talven jälkeinen ja ennen kesää oleva vuodenaika. Pohjoisella pallonpuoliskolla maaliskuusta toukokuuhun. Eteläisellä pallonpuoliskolla syyskuusta marraskuuhun.
    kohti kevättä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkeʋæt̪/, [ˈk̟e̞ʋæt̪]
  • tavutus: ke‧vät

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kevät keväät
genetiivi kevään keväiden
keväitten
partitiivi kevättä keväitä
akkusatiivi kevät;
kevään
keväät
sisäpaikallissijat
inessiivi keväässä keväissä
elatiivi keväästä keväistä
illatiivi kevääseen keväisiin
(keväihin)
ulkopaikallissijat
adessiivi keväällä keväillä
ablatiivi keväältä keväiltä
allatiivi keväälle keväille
muut sijamuodot
essiivi keväänä keväinä
translatiivi kevääksi keväiksi
abessiivi keväättä keväittä
instruktiivi keväin
komitatiivi keväine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kevää-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kevät-


KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kevätaamu, kevätaika, kevätasu, kevätaurinko, kevätesikko, keväthanki, kevätilma, kevätilta, kevätistuntokausi, kevätistutus, kevätjuhla, kevätjää, kevätkausi, kevätkello, kevätkesä, kevätkuukausi, kevätkylmä, kevätkylvö, kevätkynsimö, kevätkyntö, kevätkääryle, kevätlukukausi, kevätmuoti, kevätpuku, kevätpuu, kevätpäivä, kevätpäiväntasaus, kevätruis, kevätrulla, kevätsää, kevättalvi, kevättulva, kevätvehnä, kevätvilja, kevätväsymys

VieruskäsitteetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • olla kevättä rinnassa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kevät Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kevät. Kotimaisten kielten keskus