Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiukku (1-A)

  1. kielteinen tunne, suuttumus, vihastus
    Kiukku on kielteinen tunne, joka syntyy silloin kun asiat eivät suju.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkiu̯kːu/
  • tavutus: kiuk‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiukku kiukut
genetiivi kiukun kiukkujen
partitiivi kiukkua kiukkuja
akkusatiivi kiukku;
kiukun
kiukut
sisäpaikallissijat
inessiivi kiukussa kiukuissa
elatiivi kiukusta kiukuista
illatiivi kiukkuun kiukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiukulla kiukuilla
ablatiivi kiukulta kiukuilta
allatiivi kiukulle kiukuille
muut sijamuodot
essiivi kiukkuna kiukkuina
translatiivi kiukuksi kiukuiksi
abessiivi kiukutta kiukuitta
instruktiivi kiukuin
komitatiivi kiukkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiuku-
vahva vartalo kiukku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kiukkupussi, kiukunpurkaus, kiukunpuuska

Aiheesta muualla muokkaa

  • kiukku Kielitoimiston sanakirjassa