klausuuli
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (oikeustiede) sopimuksen pykälä, joka ehtona lisää tai rajoittaa jotain
- Lainasopimuksessa oli klausuuli lainan koron nousemisesta sopimuksessa sovitun rajan ylittyessä.
- Klausuulit voivat olla sopimuksessa ehtoina senhetkisen tilanteen huonontumisen varalle.
- (epämuodollinen) reunahuomautus; asiakirjaan tai muuhun tekstiin lisätty kommentti, joka voi olla luonteeltaan ehtomainen tai esimerkiksi pelkästään selventävä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈklɑu̯suːli/
- tavutus: klau‧suu‧li
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | klausuuli | klausuulit |
| genetiivi | klausuulin | klausuulien (klausuulein) |
| partitiivi | klausuulia | klausuuleja |
| akkusatiivi | klausuuli; klausuulin |
klausuulit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | klausuulissa | klausuuleissa |
| elatiivi | klausuulista | klausuuleista |
| illatiivi | klausuuliin | klausuuleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | klausuulilla | klausuuleilla |
| ablatiivi | klausuulilta | klausuuleilta |
| allatiivi | klausuulille | klausuuleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | klausuulina | klausuuleina |
| translatiivi | klausuuliksi | klausuuleiksi |
| abessiivi | klausuulitta | klausuuleitta |
| instruktiivi | – | klausuulein |
| komitatiivi | – | klausuuleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | klausuuli- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- klausuuli Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5