konditionaali

Wikipedia
Katso artikkeli Konditionaali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

konditionaali (5)[1]

  1. (kielitiede) ehtotapa, tapaluokka, joka ilmaisee epävarmuutta tai ehdollisuutta. Konditionaalin pääte suomen kielessä on -isi.
    ”Kutoisin” on kutoa-verbin konditionaalin yksikön ensimmäisen persoonan preesens.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konditionaali konditionaalit
genetiivi konditionaalin konditionaalien
partitiivi konditionaalia konditionaaleja
akkusatiivi konditionaali;
konditionaalin
konditionaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi konditionaalissa konditionaaleissa
elatiivi konditionaalista konditionaaleista
illatiivi konditionaaliin konditionaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konditionaalilla konditionaaleilla
ablatiivi konditionaalilta konditionaaleilta
allatiivi konditionaalille konditionaaleille
muut sijamuodot
essiivi konditionaalina konditionaaleina
translatiivi konditionaaliksi konditionaaleiksi
abessiivi konditionaalitta konditionaaleitta
instruktiivi konditionaalein
komitatiivi konditionaaleine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5