Wikipedia
Katso artikkeli Konditionaali Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

konditionaali (5)[1]

  1. (kielitiede) ehtotapa, tapaluokka, joka ilmaisee epävarmuutta tai ehdollisuutta. Konditionaalin pääte suomen kielessä on -isi.
    ”Kutoisin” on kutoa-verbin konditionaalin yksikön ensimmäisen persoonan preesens.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi konditionaali konditionaalit
genetiivi konditionaalin konditionaalien
(konditionaalein)
partitiivi konditionaalia konditionaaleja
akkusatiivi konditionaali;
konditionaalin
konditionaalit
sisäpaikallissijat
inessiivi konditionaalissa konditionaaleissa
elatiivi konditionaalista konditionaaleista
illatiivi konditionaaliin konditionaaleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi konditionaalilla konditionaaleilla
ablatiivi konditionaalilta konditionaaleilta
allatiivi konditionaalille konditionaaleille
muut sijamuodot
essiivi konditionaalina konditionaaleina
translatiivi konditionaaliksi konditionaaleiksi
abessiivi konditionaalitta konditionaaleitta
instruktiivi konditionaalein
komitatiivi konditionaaleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo konditionaali-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

konditionaalilause

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5