määre
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
määre (48)
- jokin, joka määrittää jotakin toista asiaa
- (kielitiede) sana, joka määrittää nominia tai verbiä, paremmin määrite[Kielitoimiston sanakirja]
- substantiivin, verbin määre
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmæːreˣ/
- tavutus: mää‧re
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | määre | määreet |
| genetiivi | määreen | määreiden määreitten |
| partitiivi | määrettä | määreitä |
| akkusatiivi | määre; määreen |
määreet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | määreessä | määreissä |
| elatiivi | määreestä | määreistä |
| illatiivi | määreeseen | määreisiin määreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | määreellä | määreillä |
| ablatiivi | määreeltä | määreiltä |
| allatiivi | määreelle | määreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | määreenä | määreinä |
| translatiivi | määreeksi | määreiksi |
| abessiivi | määreettä | määreittä |
| instruktiivi | – | määrein |
| komitatiivi | – | määreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | määree- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
määret- | |
Käännökset muokkaa
1. jk, joka määrittää jtk
|
2. sana, joka määrittää nominia tai verbiä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- [2]: sana, joka määrittää nominia: attribuutti
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
määre (gen määrde, part määret)