merta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- yksinieluinen ansatyyppinen pienehkö seisova kalanpyydys
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈmert̪ɑ/, [ˈmertɑ]
- tavutus: mer‧ta
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | merta | merrat |
genetiivi | merran | mertojen (mertain) |
partitiivi | mertaa | mertoja |
akkusatiivi | merta; merran |
merrat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | merrassa | merroissa |
elatiivi | merrasta | merroista |
illatiivi | mertaan | mertoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | merralla | merroilla |
ablatiivi | merralta | merroilta |
allatiivi | merralle | merroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mertana | mertoina |
translatiivi | merraksi | merroiksi |
abessiivi | merratta | merroitta |
instruktiivi | – | merroin |
komitatiivi | – | mertoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | merra- | |
vahva vartalo | merta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
germaaninen laina[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
mertapyynti, nahkiaismerta, rapumerta
Idiomit muokkaa
- olla piru merrassa – asiat ovat hullusti/huonosti
Aiheesta muualla muokkaa
- merta Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
merta
- (taivutusmuoto) partitiivi sanasta meri
Viitteet muokkaa
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.