Wikipedia
Katso artikkeli Merta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

merta (9-K)

  1. yksinieluinen ansatyyppinen pienehkö seisova kalanpyydys

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmert̪ɑ/, [ˈmertɑ]
  • tavutus: mer‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi merta merrat
genetiivi merran mertojen
(mertain)
partitiivi mertaa mertoja
akkusatiivi merta;
merran
merrat
sisäpaikallissijat
inessiivi merrassa merroissa
elatiivi merrasta merroista
illatiivi mertaan mertoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi merralla merroilla
ablatiivi merralta merroilta
allatiivi merralle merroille
muut sijamuodot
essiivi mertana mertoina
translatiivi merraksi merroiksi
abessiivi merratta merroitta
instruktiivi merroin
komitatiivi mertoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo merra-
vahva vartalo merta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

mertapyynti, nahkiaismerta, rapumerta

Idiomit muokkaa

  • olla piru merrassa – asiat ovat hullusti/huonosti

Aiheesta muualla muokkaa

  • merta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

merta

  1. (taivutusmuoto) partitiivi sanasta meri

Viitteet muokkaa

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.