metsästäjä-keräilijä

Suomi

Metsästäjä-keräilijä

metsästäjä-keräilijä

ihminen toimiessaan lajityypillisesti ravinnonhankinnassa; edelsi maanviljelijää ja paimenta, kivikauteen liittyvä

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	metsästäjä-keräilijä	metsästäjä-keräilijät
genetiivi	metsästäjä-keräilijän	metsästäjä-keräilijöiden metsästäjä-keräilijöitten (metsästäjä-keräilijäin)
partitiivi	metsästäjä-keräilijää	metsästäjä-keräilijöitä
akkusatiivi	metsästäjä-keräilijä; metsästäjä-keräilijän	metsästäjä-keräilijät
sisäpaikallissijat
inessiivi	metsästäjä-keräilijässä	metsästäjä-keräilijöissä
elatiivi	metsästäjä-keräilijästä	metsästäjä-keräilijöistä
illatiivi	metsästäjä-keräilijään	metsästäjä-keräilijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	metsästäjä-keräilijällä	metsästäjä-keräilijöillä
ablatiivi	metsästäjä-keräilijältä	metsästäjä-keräilijöiltä
allatiivi	metsästäjä-keräilijälle	metsästäjä-keräilijöille
muut sijamuodot
essiivi	metsästäjä-keräilijänä	metsästäjä-keräilijöinä
translatiivi	metsästäjä-keräilijäksi	metsästäjä-keräilijöiksi
abessiivi	metsästäjä-keräilijättä	metsästäjä-keräilijöittä
instruktiivi	–	metsästäjä-keräilijöin
komitatiivi	–	metsästäjä-keräilijöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	metsästäjä-keräilijä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

yhdyssana sanoista metsästäjä ja keräilijä

1. ihminen toimiessaan lajityypillisesti ravinnonhankinnassa; edelsi maanviljelijää ja paimenta