paimen
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaapaimen (32)
- henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa
- (uskonto) hengellinen kaitsija
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑi̯men/
- tavutus: pai‧men
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paimen | paimenet |
| genetiivi | paimenen | paimenten paimenien |
| partitiivi | paimenta | paimenia |
| akkusatiivi | paimen; paimenen |
paimenet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paimenessa | paimenissa |
| elatiivi | paimenesta | paimenista |
| illatiivi | paimeneen | paimeniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paimenella | paimenilla |
| ablatiivi | paimenelta | paimenilta |
| allatiivi | paimenelle | paimenille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paimenena (paimenna) |
paimenina |
| translatiivi | paimeneksi | paimeniksi |
| abessiivi | paimenetta | paimenitta |
| instruktiivi | – | paimenin |
| komitatiivi | – | paimenine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paimene- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paimen- | |
Etymologia
muokkaabalttilainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa
2. hengellinen kaitsija
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: paimentaa
Yhdyssanat
muokkaahevospaimen, karjapaimen, lammaspaimen, lehmipaimen, paimenhuilu, paimenkirje, paimenkoira, paimenkutsumus, paimenmatto, paimennäytelmä, paimenpoika, paimenruno, paimenrunous, paimensarvi, paimensauva, paimentorvi, paimentyttö, sielunpaimen, sikopaimen, sähköpaimen, vuohipaimen
Aiheesta muualla
muokkaaInkeroinen
muokkaaSubstantiivi
muokkaapaimen
Vepsä
muokkaaSubstantiivi
muokkaapaimen (yks. gen paimnen, yks. part. paiment, mon. part. paimnid)
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.