paimen
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
paimen (32)
- henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa
- (uskonto) hengellinen kaitsija
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑi̯men/
- tavutus: pai‧men
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | paimen | paimenet |
| genetiivi | paimenen | paimenten paimenien |
| partitiivi | paimenta | paimenia |
| akkusatiivi | paimen; paimenen |
paimenet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | paimenessa | paimenissa |
| elatiivi | paimenesta | paimenista |
| illatiivi | paimeneen | paimeniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | paimenella | paimenilla |
| ablatiivi | paimenelta | paimenilta |
| allatiivi | paimenelle | paimenille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | paimenena (paimenna) |
paimenina |
| translatiivi | paimeneksi | paimeniksi |
| abessiivi | paimenetta | paimenitta |
| instruktiivi | – | paimenin |
| komitatiivi | – | paimenine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | paimene- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
paimen- | |
Etymologia muokkaa
balttilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa
2. hengellinen kaitsija
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hevospaimen, karjapaimen, lammaspaimen, lehmipaimen, paimenhuilu, paimenkirje, paimenkoira, paimenkutsumus, paimenmatto, paimennäytelmä, paimenpoika, paimenruno, paimenrunous, paimensarvi, paimensauva, paimentorvi, paimentyttö, sielunpaimen, sikopaimen, sähköpaimen, vuohipaimen
Aiheesta muualla muokkaa
- paimen Kielitoimiston sanakirjassa
Inkeroinen muokkaa
Substantiivi muokkaa
paimen
Vepsä muokkaa
Substantiivi muokkaa
paimen (yks. gen paimnen, yks. part. paiment, mon. part. paimnid)
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.