muistuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamuistuttaminen (38)
- olemukseltaa tai ulkonäöltään jkn kanssa hyvin samankaltaiseksi todettavissa oleminen
- jonkin asian palauttaminen jonkun mieleen
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muistuttaminen | muistuttamiset |
| genetiivi | muistuttamisen | muistuttamisten muistuttamisien |
| partitiivi | muistuttamista | muistuttamisia |
| akkusatiivi | muistuttaminen; muistuttamisen |
muistuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muistuttamisessa | muistuttamisissa |
| elatiivi | muistuttamisesta | muistuttamisista |
| illatiivi | muistuttamiseen | muistuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muistuttamisella | muistuttamisilla |
| ablatiivi | muistuttamiselta | muistuttamisilta |
| allatiivi | muistuttamiselle | muistuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muistuttamisena (muistuttamisna) |
muistuttamisina |
| translatiivi | muistuttamiseksi | muistuttamisiksi |
| abessiivi | muistuttamisetta | muistuttamisitta |
| instruktiivi | – | muistuttamisin |
| komitatiivi | – | muistuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muistuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
muistuttamis- | |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä muistuttaa