numeroituva
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
numeroituva (10)
- (matematiikka) joukosta, jonka mahtavuus on äärellinen tai sama kuin luonnollisten lukujen mahtavuus; eli siinä on yhtä suuri ääretön määrä alkioita
Käännökset muokkaa
1. joukko, jonka mahtavuus on äärellinen tai sama kuin luonnollisten lukujen mahtavuus; eli siinä on yhtä suuri ääretön määrä alkioita
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohta muokkaa
Verbi muokkaa
numeroituva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä numeroitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | numeroituva | numeroituvat |
| genetiivi | numeroituvan | numeroituvien (numeroituvain) |
| partitiivi | numeroituvaa | numeroituvia |
| akkusatiivi | numeroituva; numeroituvan | numeroituvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | numeroituvassa | numeroituvissa |
| elatiivi | numeroituvasta | numeroituvista |
| illatiivi | numeroituvaan | numeroituviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | numeroituvalla | numeroituvilla |
| ablatiivi | numeroituvalta | numeroituvilta |
| allatiivi | numeroituvalle | numeroituville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | numeroituvana | numeroituvina |
| translatiivi | numeroituvaksi | numeroituviksi |
| abessiivi | numeroituvatta | numeroituvitta |
| instruktiivi | – | numeroituvin |
| komitatiivi | – | numeroituvine |