numeroituva
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaanumeroituva (10)
- (matematiikka) joukosta, jonka mahtavuus on äärellinen tai sama kuin luonnollisten lukujen mahtavuus; eli siinä on yhtä suuri ääretön määrä alkioita
Käännökset
muokkaa1. joukko, jonka mahtavuus on äärellinen tai sama kuin luonnollisten lukujen mahtavuus; eli siinä on yhtä suuri ääretön määrä alkioita
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaVastakohta
muokkaaVerbi
muokkaanumeroituva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä numeroitua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | numeroituva | numeroituvat |
genetiivi | numeroituvan | numeroituvien (numeroituvain) |
partitiivi | numeroituvaa | numeroituvia |
akkusatiivi | numeroituva; numeroituvan | numeroituvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | numeroituvassa | numeroituvissa |
elatiivi | numeroituvasta | numeroituvista |
illatiivi | numeroituvaan | numeroituviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | numeroituvalla | numeroituvilla |
ablatiivi | numeroituvalta | numeroituvilta |
allatiivi | numeroituvalle | numeroituville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | numeroituvana | numeroituvina |
translatiivi | numeroituvaksi | numeroituviksi |
abessiivi | numeroituvatta | numeroituvitta |
instruktiivi | – | numeroituvin |
komitatiivi | – | numeroituvine |