SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

nuotta (10-C)

  1. kookas kalanpyydys, havaksesta, painollisista alapuolisista ja kohollisista yläpuolisista paulaköysistä ja vetoköysistä muodostuva saartopyydys

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈnuot̪ːɑ/
  • tavutus: nuot‧ta

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuotta nuotat
genetiivi nuotan nuottien
(nuottain)
partitiivi nuottaa nuottia
akkusatiivi nuotta;
nuotan
nuotat
sisäpaikallissijat
inessiivi nuotassa nuotissa
elatiivi nuotasta nuotista
illatiivi nuottaan nuottiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuotalla nuotilla
ablatiivi nuotalta nuotilta
allatiivi nuotalle nuotille
muut sijamuodot
essiivi nuottana nuottina
translatiivi nuotaksi nuotiksi
abessiivi nuotatta nuotitta
instruktiivi nuotin
komitatiivi nuottine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nuota-
vahva vartalo nuotta-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kierrenuotta, laahusnuotta, nuotankives, nuotankoho, nuotankudonta, nuotankutominen, nuotanperä, nuotanpovi, nuotansiula, nuotanveto, nuotanvetäjä, nuotta-apaja, nuotta-avanto, nuottakalastus, nuottakota, nuottakunta, nuottaluoma, nuottapyydys, nuottapyynti, nuottaranta, nuottareisi, nuottaruoho, pohjanuotta, tukkanuotta

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • nuotta Kielitoimiston sanakirjassa
  • nuotta Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.