Wikipedia
Katso artikkeli Nuotta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Nuotta

Substantiivi

muokkaa

nuotta (10-C)

  1. kookas kalanpyydys, havaksesta, painollisista alapuolisista ja kohollisista yläpuolisista paulaköysistä ja vetoköysistä muodostuva saartopyydys

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnuot̪ːɑ/
  • tavutus: nuot‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nuotta nuotat
genetiivi nuotan nuottien
(nuottain)
partitiivi nuottaa nuottia
akkusatiivi nuotta;
nuotan
nuotat
sisäpaikallissijat
inessiivi nuotassa nuotissa
elatiivi nuotasta nuotista
illatiivi nuottaan nuottiin
ulkopaikallissijat
adessiivi nuotalla nuotilla
ablatiivi nuotalta nuotilta
allatiivi nuotalle nuotille
muut sijamuodot
essiivi nuottana nuottina
translatiivi nuotaksi nuotiksi
abessiivi nuotatta nuotitta
instruktiivi nuotin
komitatiivi nuottine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo nuota-
vahva vartalo nuotta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Alakäsitteet
muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kierrenuotta, kurenuotta, laahusnuotta, nuotankives, nuotankoho, nuotankudonta, nuotankutominen, nuotanperä, nuotanpovi, nuotansiula, nuotanveto, nuotanvetäjä, nuotta-apaja, nuotta-avanto, nuottakalastus, nuottakota, nuottakunta, nuottaluoma, nuottapyydys, nuottapyynti, nuottaranta, nuottareisi, nuottaruoho, pohjanuotta, tukkanuotta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nuotta Kielitoimiston sanakirjassa
  • nuotta Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.