olettamus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaolettamus (39)
- ajattelussa jonkun tekemä oletus, jota ei ole todistettu
- Einsteinin olettamus osoittautui oikeaksi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈolet̪ˌt̪ɑmus/
- tavutus: o‧let‧ta‧mus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | olettamus | olettamukset |
| genetiivi | olettamuksen | olettamusten olettamuksien |
| partitiivi | olettamusta | olettamuksia |
| akkusatiivi | olettamus; olettamuksen |
olettamukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | olettamuksessa | olettamuksissa |
| elatiivi | olettamuksesta | olettamuksista |
| illatiivi | olettamukseen | olettamuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | olettamuksella | olettamuksilla |
| ablatiivi | olettamukselta | olettamuksilta |
| allatiivi | olettamukselle | olettamuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | olettamuksena | olettamuksina |
| translatiivi | olettamukseksi | olettamuksiksi |
| abessiivi | olettamuksetta | olettamuksitta |
| instruktiivi | – | olettamuksin |
| komitatiivi | – | olettamuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | olettamukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
olettamus- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- olettamus Kielitoimiston sanakirjassa