Wikipedia
Katso artikkeli Osoite Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

osoite (48-C)[1]

  1. tiedot sijainnista tai toimintapaikasta tai henkilön asuinpaikasta
  2. (tietotekniikka) jonkin tiedon olinpaikan kertova määre

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈosoi̯t̪eˣ/
  • tavutus: o‧soi‧te

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osoite osoitteet
genetiivi osoitteen osoitteiden
osoitteitten
partitiivi osoitetta osoitteita
akkusatiivi osoite;
osoitteen
osoitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi osoitteessa osoitteissa
elatiivi osoitteesta osoitteista
illatiivi osoitteeseen osoitteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi osoitteella osoitteilla
ablatiivi osoitteelta osoitteilta
allatiivi osoitteelle osoitteille
muut sijamuodot
essiivi osoitteena osoitteina
translatiivi osoitteeksi osoitteiksi
abessiivi osoitteetta osoitteitta
instruktiivi osoittein
komitatiivi osoitteine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • sana on oppitekoinen uudissana, joka on johdettu verbistä osoittaa. Sanaa käytti Elias Lönnrot 1836 merkityksessä ’osoitus, näyte, viite’ ja nykymerkityksen ensiesiintymä on Daniel Europaeuksen 1853 julkaistussa sanakirjassa.[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

jakeluosoite, katuosoite, kesäosoite, kotiosoite, käyntiosoite, lomaosoite, lähiosoite, osoitekortti, osoitelappu, osoitetarra, osoitetoimipaikka, osoitetoimisto, osoitteenmuutos, pakettiosoitekortti, postilokero-osoite, postiosoite, sähkeosoite, sähköpostiosoite, virtuaaliosoite

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • osoite Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-C
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 842. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.