osuma

Suomi

Substantiivi

osuma (10)

1. laukaus, heitto tai isku, joka osuu haluttuun kohtaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈosumɑ/
• tavutus: o‧su‧ma

Etymologia

verbi osua (vartalo osu-) + johdin -ma

Käännökset

1. laukaus, heitto tai isku, joka osuu haluttuun kohtaan

englanti: hit kroaatti: pogodak m.

venäjä: попадание

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

osumakohta, osumakuvio, täysosuma

Aiheesta muualla

• osuma Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

osuma

1. (taivutusmuoto) agenttipartisiippi verbistä osua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	osuma	osumat
genetiivi	osuman	osumien (osumain)
partitiivi	osumaa	osumia
akkusatiivi	osuma; osuman	osumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	osumassa	osumissa
elatiivi	osumasta	osumista
illatiivi	osumaan	osumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	osumalla	osumilla
ablatiivi	osumalta	osumilta
allatiivi	osumalle	osumille
muut sijamuodot
essiivi	osumana	osumina
translatiivi	osumaksi	osumiksi
abessiivi	osumatta	osumitta
instruktiivi	–	osumin
komitatiivi	–	osumine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}