Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

osuma (10)[1]

  1. laukaus, heitto tai isku, joka osuu haluttuun kohtaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈosumɑ/
  • tavutus: o‧su‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi osuma osumat
genetiivi osuman osumien
(osumain)
partitiivi osumaa osumia
akkusatiivi osuma;
osuman
osumat
sisäpaikallissijat
inessiivi osumassa osumissa
elatiivi osumasta osumista
illatiivi osumaan osumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi osumalla osumilla
ablatiivi osumalta osumilta
allatiivi osumalle osumille
muut sijamuodot
essiivi osumana osumina
translatiivi osumaksi osumiksi
abessiivi osumatta osumitta
instruktiivi osumin
komitatiivi osumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo osuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

osumakuvio, täysosuma

Aiheesta muualla muokkaa

  • osuma Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10