parkaisu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaparkaisu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpɑrkɑi̯su/
- tavutus: par‧kai‧su
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | parkaisu | parkaisut |
| genetiivi | parkaisun | parkaisujen parkaisuiden parkaisuitten |
| partitiivi | parkaisua | parkaisuita parkaisuja |
| akkusatiivi | parkaisu; parkaisun |
parkaisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | parkaisussa | parkaisuissa |
| elatiivi | parkaisusta | parkaisuista |
| illatiivi | parkaisuun | parkaisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | parkaisulla | parkaisuilla |
| ablatiivi | parkaisulta | parkaisuilta |
| allatiivi | parkaisulle | parkaisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | parkaisuna | parkaisuina |
| translatiivi | parkaisuksi | parkaisuiksi |
| abessiivi | parkaisutta | parkaisuitta |
| instruktiivi | – | parkaisuin |
| komitatiivi | – | parkaisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | parkaisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbistä parkaista
Käännökset
muokkaa1. äkillinen huuto
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- parkaisu Kielitoimiston sanakirjassa