riittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariittäminen (38)
- määrälle tai laadulle asetettujen normien tai vallitsevien odotusten täyttäminen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | riittäminen | riittämiset |
genetiivi | riittämisen | riittämisten riittämisien |
partitiivi | riittämistä | riittämisiä |
akkusatiivi | riittäminen; riittämisen |
riittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | riittämisessä | riittämisissä |
elatiivi | riittämisestä | riittämisistä |
illatiivi | riittämiseen | riittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | riittämisellä | riittämisillä |
ablatiivi | riittämiseltä | riittämisiltä |
allatiivi | riittämiselle | riittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | riittämisenä (riittämisnä) |
riittämisinä |
translatiivi | riittämiseksi | riittämisiksi |
abessiivi | riittämisettä | riittämisittä |
instruktiivi | – | riittämisin |
komitatiivi | – | riittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | riittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
riittämis- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. riittäminen
|