rita
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kolmiseinäinen pyydys, jonka peräseinän varaan vivulla viritetään kansi, mikä lauetessaan salpaa eläimen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrit̪ɑ/
- tavutus: ri‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rita | ridat |
| genetiivi | ridan | ritojen (ritain) |
| partitiivi | ritaa | ritoja |
| akkusatiivi | rita; ridan |
ridat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ridassa | ridoissa |
| elatiivi | ridasta | ridoista |
| illatiivi | ritaan | ritoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ridalla | ridoilla |
| ablatiivi | ridalta | ridoilta |
| allatiivi | ridalle | ridoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ritana | ritoina |
| translatiivi | ridaksi | ridoiksi |
| abessiivi | ridatta | ridoitta |
| instruktiivi | – | ridoin |
| komitatiivi | – | ritoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rida- | |
| vahva vartalo | rita- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- rita Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet muokkaa
Kroaatti muokkaa
Verbi muokkaa
rita
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä ritati
Ruotsi muokkaa
Verbi muokkaa
- rita (1)
- rita (epäsäännöllinen)
Taivutus muokkaa
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: rita
- passiivin infinitiivi: ritas
- aktiivin part. prees: ritande [luo]
- passiivin part. prees: ritandes
- part. perf.: yl. ritad, n. ritat, määr./mon. ritade
| Taivutus – rita | ||
|---|---|---|
| Persoonamuodot | ||
| muoto | aktiivi | passiivi |
| preesens | riter | rits, rites |
| imperfekti | ret | rets |
| supiini | ritit | ritits |
| imperatiivi | rit | – |
- Nominaalimuodot
- aktiivin infinitiivi: rita
- passiivin infinitiivi: ritas
- aktiivin part. prees: ritande
- passiivin part. prees: ritandes
- part. perf.: yl. riten, n. ritet, määr./mon. ritna