ruoja
Suomi
muokkaaInterjektio
muokkaaruoja
- lievä kirosana
- Voi ruoja sentään!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈruo̯jɑ/
- tavutus: ruo‧ja
Substantiivi
muokkaaruoja (10)
- lika, muta, kura
- retku, heittiö
- omahyväinen henkilö, nilkki lähde?
- lurjus, pikkurikollinen lähde?
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruoja | ruojat |
genetiivi | ruojan | ruojien (ruojain) |
partitiivi | ruojaa | ruojia |
akkusatiivi | ruoja; ruojan |
ruojat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruojassa | ruojissa |
elatiivi | ruojasta | ruojista |
illatiivi | ruojaan | ruojiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruojalla | ruojilla |
ablatiivi | ruojalta | ruojilta |
allatiivi | ruojalle | ruojille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruojana | ruojina |
translatiivi | ruojaksi | ruojiksi |
abessiivi | ruojatta | ruojitta |
instruktiivi | – | ruojin |
komitatiivi | – | ruojine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ruoja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaamahdollisesti kantaskandinaavinen tai germaaninen laina[1][2]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ruoja.
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ruoju.