Katso artikkeli Sirkus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Sirkusteltta

Substantiivi

muokkaa

sirkus (39)[1]

  1. paikasta toiseen liikkuva esitys, johon yleensä kuuluu akrobaatteeja, jonglööreitä, eläimiä, klovneja ja muita taiteilijoita
  2. (kuvaannollisesti) hektinen tai sekava tila, myös muiden ihmisten jatkuva hölmöily
    Jos haluatte sirkusta, menkää oikeaan sirkukseen!
    En jaksa tätä sirkusta!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsirkus/
  • tavutus: sir‧kus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sirkus sirkukset
genetiivi sirkuksen sirkusten
sirkuksien
partitiivi sirkusta sirkuksia
akkusatiivi sirkus;
sirkuksen
sirkukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sirkuksessa sirkuksissa
elatiivi sirkuksesta sirkuksista
illatiivi sirkukseen sirkuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sirkuksella sirkuksilla
ablatiivi sirkukselta sirkuksilta
allatiivi sirkukselle sirkuksille
muut sijamuodot
essiivi sirkuksena sirkuksina
translatiivi sirkukseksi sirkuksiksi
abessiivi sirkuksetta sirkuksitta
instruktiivi sirkuksin
komitatiivi sirkuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sirkukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sirkus-

Etymologia

muokkaa

Sana pohjautuu latinan sanaan circus, joka merkitsee kenttää ja sellaisella järjestettyä näytöstä. Antiikin roomalaisten sirkushuveihin sisältyi valjakkokisoja, ratsastusnäytöksiä ja muun muassa ihmisten ja eläinten välisiä taisteluja. Ensimmäinen nykysirkus aloitti näytäntönsä Lontoossa 1769. Suomessa vieraili sirkusseurue 1802. Sana esiintyi suomessa 1800-luvulla tavallisesti kirjoitusasussa cirkus ja asu sirkus yleistyi 1800-luvun lopulla ilmeisesti lainana ruotsin puhekielestä.[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kirppusirkus, mediasirkus, sirkusareena, sirkuseläin, sirkusesitys, sirkushevonen, sirkushuvi, sirkuskaravaani, sirkuskiertue, sirkuslaakso, sirkuspelle, sirkusryhmä, sirkustaiteilija, sirkusteltta, sirkustemppu

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1161. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.