SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

sokea (15) (komparatiivi sokeampi, superlatiivi sokein) (taivutus)

  1. sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt
    Tuolla liikkuu sokea mies valkoinen keppi apunaan.
  2. (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei huomaa tiettyjä asioita
    Ihminen on monesti sokea omille virheilleen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsokeɑ/
  • tavutus: so‧ke‧a

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kuurosokea, puolisokea, sokeainkirjoitus, sokeainkoulu, sokeapainatus, sotasokea, syntymäsokea, umpisokea, värisokea

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sokea Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

sokea (15) (monikko sokeat)

  1. henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön
    Sokeaksi luokitetaan henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai jonka näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.
    Monilla sokeilla on omat koulutetut opaskoiransa.

TaivutusMuokkaa

  • monikon genetiivi sokeiden ja sokeain

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa