sokea

Suomi

Adjektiivi

sokea (15) (komparatiivi sokeampi, superlatiivi sokein) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt

   Tuolla liikkuu sokea mies valkoinen keppi apunaan.

2. (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei huomaa tiettyjä asioita

   Ihminen on monesti sokea omille virheilleen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsokeɑ/
• tavutus: so‧ke‧a

Käännökset

1. sellainen, joka ei kykene näkemään

albania: verbër englanti: blind espanja: ciego hollanti: blind italia: cieco, orbo ketšua: ñawsa kreikka: τυφλός kurdi: kor

portugali: cego ranska: aveugle ruotsi: blind saksa: blind turkki: kör venäjä: слепой vepsä: soged

2. kuvaannollisesti

englanti: blind

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: sokeasti
• substantiivit: sokeus

Yhdyssanat

kuurosokea, puolisokea, sokeainkirjoitus, sokeainkoulu, sokeapainatus, sotasokea, syntymäsokea, umpisokea, värisokea

Aiheesta muualla

• sokea Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

sokea (15) (monikko sokeat)

1. henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön

   Sokeaksi luokitetaan henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai jonka näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.

   Monilla sokeilla on omat koulutetut opaskoiransa.

Taivutus

• monikon genetiivi sokeiden ja sokeain

Käännökset

1. henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen

englanti: blind (person) espanja: ciego

ranska: aveugle venäjä: слепой

Liittyvät sanat

• näkövammainen, sokea piste, sokeainkirjoitus, sokeus, sotasokea