Sokea [1] henkilö

Adjektiivi

muokkaa

sokea (15) (komparatiivi sokeampi, superlatiivi sokein) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt
    Tuolla liikkuu sokea mies valkoinen keppi apunaan.
  2. (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei huomaa tiettyjä asioita
    Ihminen on monesti sokea omille virheilleen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsokeɑ/
  • tavutus: so‧ke‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vastakohta
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sokea Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

sokea (15) (monikko sokeat)

  1. henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön
    Sokeaksi luokitetaan henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai jonka näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.
    Monilla sokeilla on omat koulutetut opaskoiransa.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sokea sokeat
genetiivi sokean sokeiden
sokeitten
(sokeain)
partitiivi sokeaa
sokeata
sokeita
akkusatiivi sokea;
sokean
sokeat
sisäpaikallissijat
inessiivi sokeassa sokeissa
elatiivi sokeasta sokeista
illatiivi sokeaan sokeisiin
sokeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sokealla sokeilla
ablatiivi sokealta sokeilta
allatiivi sokealle sokeille
muut sijamuodot
essiivi sokeana sokeina
translatiivi sokeaksi sokeiksi
abessiivi sokeatta sokeitta
instruktiivi sokein
komitatiivi sokeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sokea-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat ja sanaliitot
muokkaa

kuurosokea, puolisokea, sokeainkirjoitus, sokeainkoulu, sokeapainatus, sokea piste, sotasokea, syntymäsokea, umpisokea, värisokea

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Artikkelit 2272, 3848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa