sokea
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
sokea (15) (komparatiivi sokeampi, superlatiivi sokein) (taivutus)
- sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt
- Tuolla liikkuu sokea mies valkoinen keppi apunaan.
- (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei huomaa tiettyjä asioita
- Ihminen on monesti sokea omille virheilleen.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈsokeɑ/
- tavutus: so‧ke‧a
KäännöksetMuokkaa
2. kuvaannollisesti
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
kuurosokea, puolisokea, sokeainkirjoitus, sokeainkoulu, sokeapainatus, sotasokea, syntymäsokea, umpisokea, värisokea
Aiheesta muuallaMuokkaa
- sokea Kielitoimiston sanakirjassa
SubstantiiviMuokkaa
- henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön
- Sokeaksi luokitetaan henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai jonka näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.
- Monilla sokeilla on omat koulutetut opaskoiransa.
TaivutusMuokkaa
- monikon genetiivi sokeiden ja sokeain