sokea
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaasokea (15) (komparatiivi sokeampi, superlatiivi sokein) (taivutus[luo])
- sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt
- Tuolla liikkuu sokea mies valkoinen keppi apunaan.
- (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei huomaa tiettyjä asioita
- Ihminen on monesti sokea omille virheilleen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsokeɑ/
- tavutus: so‧ke‧a
Käännökset
muokkaa1. sellainen, joka ei kykene näkemään
2. kuvaannollisesti
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaVastakohta
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sokea Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaa- henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön
- Sokeaksi luokitetaan henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai jonka näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.
- Monilla sokeilla on omat koulutetut opaskoiransa.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sokea | sokeat |
genetiivi | sokean | sokeiden sokeitten (sokeain) |
partitiivi | sokeaa sokeata |
sokeita |
akkusatiivi | sokea; sokean |
sokeat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sokeassa | sokeissa |
elatiivi | sokeasta | sokeista |
illatiivi | sokeaan | sokeisiin sokeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sokealla | sokeilla |
ablatiivi | sokealta | sokeilta |
allatiivi | sokealle | sokeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sokeana | sokeina |
translatiivi | sokeaksi | sokeiksi |
abessiivi | sokeatta | sokeitta |
instruktiivi | – | sokein |
komitatiivi | – | sokeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sokea- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat ja sanaliitot
muokkaakuurosokea, puolisokea, sokeainkirjoitus, sokeainkoulu, sokeapainatus, sokea piste, sotasokea, syntymäsokea, umpisokea, värisokea