Sokea [1] henkilö

Adjektiivi

muokkaa

sokea (15) (komparatiivi sokeampi, superlatiivi sokein) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt
    Tuolla liikkuu sokea mies valkoinen keppi apunaan.
  2. (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei huomaa tiettyjä asioita
    Ihminen on monesti sokea omille virheilleen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsokeɑ/
  • tavutus: so‧ke‧a

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vastakohta
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sokea Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

sokea (15) (monikko sokeat)

  1. henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön
    Sokeaksi luokitetaan henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai jonka näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.
    Monilla sokeilla on omat koulutetut opaskoiransa.

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • sokeiden maassa yksisilmäinen on kuningas; osaamattomien joukossa vähänkin osaavaa pidetään mestarina
  • sokea toista sokeaa taluttaa; tietämätön noudattamassa toisen yhtä tietämättömän neuvoja

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sokea Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 2272, 3848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa