tinnitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatinnitus (39)
- (lääketiede) korvissa soiminen tai humina, joka voi johtua esimerkiksi korvan ja sen lähikudosten vaurioitumisesta tai melulle altistumisesta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tinnitus | tinnitukset |
genetiivi | tinnituksen | tinnitusten tinnituksien |
partitiivi | tinnitusta | tinnituksia |
akkusatiivi | tinnitus; tinnituksen |
tinnitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tinnituksessa | tinnituksissa |
elatiivi | tinnituksesta | tinnituksista |
illatiivi | tinnitukseen | tinnituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tinnituksella | tinnituksilla |
ablatiivi | tinnitukselta | tinnituksilta |
allatiivi | tinnitukselle | tinnituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tinnituksena | tinnituksina |
translatiivi | tinnitukseksi | tinnituksiksi |
abessiivi | tinnituksetta | tinnituksitta |
instruktiivi | – | tinnituksin |
komitatiivi | – | tinnituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tinnitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tinnitus- |
Etymologia
muokkaalatinan tinnitus < tinnire 'soida'
Käännökset
muokkaa1. korvissa soiminen tai humina, joka voi johtua esimerkiksi korvan ja sen lähikudosten vaurioitumisesta tai melulle altistumisesta
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tinnitus Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti
muokkaaSubstantiivi
muokkaatinnitus (monikko tinnituses)