Wikipedia
Katso artikkeli Tinnitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Taiteilijan näkemys tinnituksesta

Substantiivi muokkaa

tinnitus (39)

  1. (lääketiede) korvissa soiminen tai humina, joka voi johtua esimerkiksi korvan ja sen lähikudosten vaurioitumisesta tai melulle altistumisesta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tinnitus tinnitukset
genetiivi tinnituksen tinnitusten
tinnituksien
partitiivi tinnitusta tinnituksia
akkusatiivi tinnitus;
tinnituksen
tinnitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tinnituksessa tinnituksissa
elatiivi tinnituksesta tinnituksista
illatiivi tinnitukseen tinnituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tinnituksella tinnituksilla
ablatiivi tinnitukselta tinnituksilta
allatiivi tinnitukselle tinnituksille
muut sijamuodot
essiivi tinnituksena tinnituksina
translatiivi tinnitukseksi tinnituksiksi
abessiivi tinnituksetta tinnituksitta
instruktiivi tinnituksin
komitatiivi tinnituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tinnitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tinnitus-

Etymologia muokkaa

latinan tinnitus < tinnire 'soida'

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

tinnitus (monikko tinnituses)

  1. tinnitus