tupsu

Suomi

Substantiivi

tupsu (1)

1. kimppumainen joukko karvoja, heiniä tms.

   Ilveksen tunnistaa lyhyestä hännästä ja korvien tupsuista.

   hiustupsu, parrantupsu, heinätupsu

2. (tekstiilikoriste) tuuhea kimppu lankoja jotka on yläpäästään sidottu; päähineen pyöreä pehmeä pallomainen koriste

   Tyynyn kulmissa on tupsut.

   Verhon reunaa koristaa ylväs tupsunauha.

   Pipon päällä on tupsu.

3. tupsujen (Scadoxus) suvun kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪upsu/
• tavutus: tup‧su

Käännökset

1. tupas; kimppumainen nippu karvoja, heiniä tms.

englanti: tassel, tuft ranska: touffe f. ruotsi: tofs, tafs

saksa: Tuff m., Büschel unkari: bojt, rojt viro: tutt

2. tekstiilikoriste

englanti: tassel, (pipon) bobble; pompon ranska: gland m.; pompon ruotsi: tofs saksa: Quaste f., Troddel; (pipon) Bommel, Pompon f.

turkki: ponpon unkari: rojt, bojt venäjä: кисточка f.; (pipon) помпон (pompon) m. viro: tutt, tups

Liittyvät sanat

• tupas
• tukko
• hahtuva
• kuontalo
• hapsu
• rimpsu

Johdokset

• adjektiivit: tupsullinen
• verbit: tupsuttaa

Yhdyssanat

avaintupsu, hiustupsu, koristetupsu, lankatupsu, tupsukoriste, tupsukorva, tupsulakki, tupsunauha, tupsupää, tupsureunus

Aiheesta muualla

• tupsu Kielitoimiston sanakirjassa