vasara
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- työkalu, jolla voidaan esim. lyödä nauloja puuhun
- Hakkasin naulan lautaan vasaralla.
- pianon tai vastaavan soittimen osa joka lyö kieleen muodostaen äänen
- (anatomia) keskikorvassa sijaitseva kuuloluu, vasaraluu
- revolverin osa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑsɑrɑ/
- tavutus: va‧sa‧ra
Taivutus
muokkaa| Taivutus (Kielitoimiston sanakirja) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vasara | vasarat |
| genetiivi | vasaran | vasaroiden vasaroitten (vasarain) |
| partitiivi | vasaraa | vasaroita |
| akkusatiivi | vasara; vasaran |
vasarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vasarassa | vasaroissa |
| elatiivi | vasarasta | vasaroista |
| illatiivi | vasaraan | vasaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vasaralla | vasaroilla |
| ablatiivi | vasaralta | vasaroilta |
| allatiivi | vasaralle | vasaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vasarana | vasaroina |
| translatiivi | vasaraksi | vasaroiksi |
| abessiivi | vasaratta | vasaroitta |
| instruktiivi | – | vasaroin |
| komitatiivi | – | vasaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vasara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
| Taivutus (Nykysuomen sanakirja) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vasara | vasarat |
| genetiivi | vasaran | vasaroiden vasaroitten vasarojen (vasarain) |
| partitiivi | vasaraa | vasaroita vasaroja |
| akkusatiivi | vasara; vasaran |
vasarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vasarassa | vasaroissa |
| elatiivi | vasarasta | vasaroista |
| illatiivi | vasaraan | vasaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vasaralla | vasaroilla |
| ablatiivi | vasaralta | vasaroilta |
| allatiivi | vasaralle | vasaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vasarana | vasaroina |
| translatiivi | vasaraksi | vasaroiksi |
| abessiivi | vasaratta | vasaroitta |
| instruktiivi | – | vasaroin |
| komitatiivi | – | vasaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vasara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha indoeurooppalainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. työkalu
2. kuuloluu
|
Ks. vasaraluu |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaahätävasara, höyryvasara, ikkunavasara, ilmavasara, isovasara, kankivasara, konevasara, kumivasara, lyijyvasara, muurarinvasara, niittausvasara, nokivasara, pajavasara, pallopäävasara, pudotusvasara, puuvasara, sorkkavasara, takovasara, talttavasara, tiilivasara, vasarahai, vasarajuotin, vasarakirves, vasaraluu, vasaramies, vasaranisku, vasaranvarsi, väkivasara
Idiomit
muokkaa- joutua vasaran alle - joutua huutokaupattavaksi pakkohuutokauppaan
- heittää vasara nurkkaan
Aiheesta muualla
muokkaa- vasara Kielitoimiston sanakirjassa
- vasara Tieteen termipankissa
- vasara Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkeli 520 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Latvia
muokkaaSubstantiivi
muokkaavasara f. (gen. vasara)
Liittyvät sanat
muokkaaLiettua
muokkaaSubstantiivi
muokkaavasara
Vatja
muokkaaSubstantiivi
muokkaavasara
Lähteet
muokkaa- Latvia
- Latviešu literārās valodas vārdnīca – Rīgā : Zinātne, 1972-1996.
- Verkkoversio: tezaurs LLVV
- Latviešu-lībiešu-angļu sarunvārdnīca / Valda Šuvcāne, Ieva Ernštreite. – Rīga : Livõd It, 1999.
- Ladattava PDF: LLA eraksti 2005
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 350. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.