Substantiivi

muokkaa

vyöhyke (48-A)[1]

  1. ominaisuuksien, käyttötarkoituksen, hallinnoinnin tms. mukaan määritelty jotenkin rajallinen alue, seutu, sektori tai pinta
  2. (geometria) kahden yhdensuuntaisen erisuuren ympyrän pallon pinnasta rajoittama osa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋyø̯hykeˣ/
  • tavutus: vyö‧hy‧ke

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

vyö + -ke; ”hy” on sanavartalon kaksitavuiseksi tekevää lisäainesta[2]; käytössä 1800-luvun puolivälistä[3]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 159 Äännevaihtelu kantavartalossa: esimerkkejä
  3. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.