SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vyöhyke (48-A)[1]

  1. ominaisuuksien, käyttötarkoituksen, hallinnoinnin tms. mukaan määritelty jotenkin rajallinen alue, seutu, sektori tai pinta
  2. (geometria) kahden yhdensuuntaisen erisuuren ympyrän pallon pinnasta rajoittama osa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋyø̯hykeˣ/
  • tavutus: vyö‧hy‧ke

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vyöhyke vyöhykkeet
genetiivi vyöhykkeen vyöhykkeiden
vyöhykkeitten
partitiivi vyöhykettä vyöhykkeitä
akkusatiivi vyöhyke;
vyöhykkeen
vyöhykkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi vyöhykkeessä vyöhykkeissä
elatiivi vyöhykkeestä vyöhykkeistä
illatiivi vyöhykkeeseen vyöhykkeisiin
vyöhykkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vyöhykkeellä vyöhykkeillä
ablatiivi vyöhykkeeltä vyöhykkeiltä
allatiivi vyöhykkeelle vyöhykkeille
muut sijamuodot
essiivi vyöhykkeenä vyöhykkeinä
translatiivi vyöhykkeeksi vyöhykkeiksi
abessiivi vyöhykkeettä vyöhykkeittä
instruktiivi vyöhykkein
komitatiivi vyöhykkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vyöhykkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vyöhyket-

EtymologiaMuokkaa

käytössä 1800-luvun puolivälistä[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aikavyöhyke, arovyöhyke, asteroidivyöhyke, havumetsävyöhyke, ilmastovyöhyke, kalastusvyöhyke, kasvillisuusvyöhyke, koivuvyöhyke, lehmusvyöhyke, lehtimetsävyöhyke, maanjäristysvyöhyke, miehitysvyöhyke, mineraalivyöhyke, pasaativyöhyke, puistovyöhyke, puskurivyöhyke, rajavyöhyke, rantavyöhyke, ruhjevyöhyke, suojametsävyöhyke, suojavyöhyke, säteilyvyöhyke, talousvyöhyke, tammivyöhyke, tundravyöhyke, tunturivyöhyke, tuulivyöhyke, vaahteravyöhyke, vaaravyöhyke, valastusvyöhyke, vihervyöhyke, viljelyvyöhyke, vyöhykehakkuu, vyöhykejako, vyöhykeraja, vyöhyketerapia

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A
  2. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.