Wikisanakirja

yksiö

Suomi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

yksiö (3)

  1. asunto, jossa on yksi huone keittiön tai keittokomeron lisäksi, esim. 1h+k
    Matti ja Maija asuvat nyt yksiössä, mutta muuttanevat pian suurempaan.
  2. (matematiikka) joukko, jossa on täsmälleen yksi alkio

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈyksiø/
  • tavutus: yk‧si‧ö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksiö yksiöt
genetiivi yksiön yksiöiden
yksiöitten
partitiivi yksiötä yksiöitä
akkusatiivi yksiö;
yksiön 		yksiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi yksiössä yksiöissä
elatiivi yksiöstä yksiöistä
illatiivi yksiöön yksiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksiöllä yksiöillä
ablatiivi yksiöltä yksiöiltä
allatiivi yksiölle yksiöille
muut sijamuodot
essiivi yksiönä yksiöinä
translatiivi yksiöksi yksiöiksi
abessiivi yksiöttä yksiöittä
instruktiivi – yksiöin
komitatiivi – yksiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yksiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Käännökset

muokkaa
1. asunto
2. joukko

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • yksiö Kielitoimiston sanakirjassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=yksiö&oldid=4467195”