Katso myös: sina, sinā, sína, šina

Suomi muokkaa

Pronomini muokkaa

sinä

  1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa keskustelukumppaniinsa
    Minna, oletko sinä tulossa tänne huomenna?
    Hyvän tavan mukaan kirjeessä sinä kirjoitetaan Sinä puhuteltaessa kohteliaasti hyvin tuttua tai merkittävästi nuorempaa henkilöä, kts. Te.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsinæ/, [ˈsinæ]
  • tavutus: si‧nä

Taivutus muokkaa

  • Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *sinutta käytetään äärimmäisen harvoin.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sinä
genetiivi sinun
partitiivi sinua
akkusatiivi sinut
sisäpaikallissijat
inessiivi sinussa
elatiivi sinusta
illatiivi sinuun
ulkopaikallissijat
adessiivi sinulla
ablatiivi sinulta
allatiivi sinulle
muut sijamuodot
essiivi sinuna
translatiivi sinuksi
abessiivi (sinutta)
instruktiivi
komitatiivi

Huomautukset muokkaa

  • Sanan käyttäminen vaatii Suomessa joskus tuttavallista suhdetta keskustelukumppanien kesken. Muussa tapauksessa käytetään kohteliaisuussyistä pronominia Te.

Etymologia muokkaa

uralilainen, kantasanasta *ti-/*-, jossa on tapahtunut muutos ti > si (vrt. *käti > käsi) – vrt. verbipääte -t (SSA s.v. sinä.)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sinä Kielitoimiston sanakirjassa

Pronomini muokkaa

sinä

  1. (demonstratiivinen, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta se
    sinä päivänä

Vepsä muokkaa

Pronomini muokkaa

sinä (gen. sinun)

  1. (persoonapronomini) sinä