halt

Katso myös: Halt, hält

Englanti

Interjektio

halt

1. seis

Substantiivi

halt (monikko halts)

1. seisake, seisaus

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	halts
part. prees.	halting
imp. & part. perf.	halted

halt

1. pysähtyä
2. pysäyttää

Ruotsi

Adjektiivi

halt

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	halt	yl.	halt	m.	halte[luo]
				yl.	halta
n.	halt	n.	halt	n.
mon.	halta[luo]	mon.	halta[luo]	mon.
Komparatiivi
haltare [luo]
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
haltast [luo]			yl./m.den haltaste [luo] n.det haltaste mon. de haltaste

1. ontuva

Interjektio

halt

1. seis

Substantiivi

halt yl. (3) (yks. määr. halten[luo], mon. epämäär. halter[luo], mon. määr. halterna [luo])

1. pitoisuus, määrä, laatu
2. pysähdys, tauko, seisahdus

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivi: -haltig

Yhdyssanat

• alkoholhalt, salthalt, sockerhalt

Aiheesta muualla

• halt Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Saksa

Verbi

halt

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä halten