jalustin
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- pari satulaan jalustinhihnalla kiinnitettyä puoliympyrän muotoista teräksistä telinettä, joissa ratsastaja pitää jalkojaan ratsastaessa
- Jalustin auttaa ratsaille nousua ja toimii tukena ratsastettaessa.
- (anatomia) yksi korvan kuuloluista, kolmantena kuuloluuketjussa
- (merenkulku) jalus, kuutti
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈjɑlust̪in/
- tavutus: ja‧lus‧tin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jalustin | jalustimet |
| genetiivi | jalustimen | jalustimien jalustinten |
| partitiivi | jalustinta | jalustimia |
| akkusatiivi | jalustin; jalustimen |
jalustimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jalustimessa | jalustimissa |
| elatiivi | jalustimesta | jalustimista |
| illatiivi | jalustimeen | jalustimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jalustimella | jalustimilla |
| ablatiivi | jalustimelta | jalustimilta |
| allatiivi | jalustimelle | jalustimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jalustimena (jalustinna) |
jalustimina |
| translatiivi | jalustimeksi | jalustimiksi |
| abessiivi | jalustimetta | jalustimitta |
| instruktiivi | – | jalustimin |
| komitatiivi | – | jalustimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jalustime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jalustin- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. satulan osa
|
2. kuuloluu
|
Ks. jalustinluu |
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Verbi muokkaa
jalustin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä jalustaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.