juju
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajuju (1)
- jekku, jäynä
- Tomilla on taas jujut mielessä.
- juoni, jutun idea
- Siinä on koko homman juju.
- (musiikki) Nigeriassa suositun populaarimusiikin tyylilaji
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈjuju/
- tavutus: ju‧ju
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | juju | jujut |
genetiivi | jujun | jujujen |
partitiivi | jujua | jujuja |
akkusatiivi | juju; jujun |
jujut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | jujussa | jujuissa |
elatiivi | jujusta | jujuista |
illatiivi | jujuun | jujuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | jujulla | jujuilla |
ablatiivi | jujulta | jujuilta |
allatiivi | jujulle | jujuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | jujuna | jujuina |
translatiivi | jujuksi | jujuiksi |
abessiivi | jujutta | jujuitta |
instruktiivi | – | jujuin |
komitatiivi | – | jujuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | juju- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: jujuttaminen, jujutus
- verbit: jujuttaa
Aiheesta muualla
muokkaa- juju Kielitoimiston sanakirjassa