Katso myös: koppâ

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koppa (10-B)

  1. kori
    Kalja päivässä tekee reilun kopan kuussa.
  2. vanhentunut kreikkalaisten aakkosten kirjain, vastaava symboli Ϙ tai ϙ, vaihtoehtoisesti qoppa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkopːɑ/, [ˈkʷo̞pːɑ]
  • tavutus: kop‧pa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koppa kopat
genetiivi kopan koppien
(koppain)
partitiivi koppaa koppia
akkusatiivi koppa;
kopan
kopat
sisäpaikallissijat
inessiivi kopassa kopissa
elatiivi kopasta kopista
illatiivi koppaan koppiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kopalla kopilla
ablatiivi kopalta kopilta
allatiivi kopalle kopille
muut sijamuodot
essiivi koppana koppina
translatiivi kopaksi kopiksi
abessiivi kopatta kopitta
instruktiivi kopin
komitatiivi koppine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kopa-
vahva vartalo koppa-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

aivokoppa, kaikukoppa, koppakuoriainen, koppalakki, kotelokoppa, kuonokoppa, pajukoppa, piipunkoppa, pärekoppa, pääkoppa, romukoppa

Aiheesta muualla muokkaa

  • koppa Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

koppa (monikko koppas)

  1. koppa (kirjain)

Katalaani muokkaa

Substantiivi muokkaa

koppa f. (monikko koppes)

  1. koppa (kirjain)

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

koppa yl. (1) (yks. määr. koppan[luo], mon. epämäär. koppor[luo], mon. määr. kopporna[luo])

  1. (patologia) rokko
  2. koppa (kirjain)

Liittyvät sanat muokkaa

Verbi muokkaa

koppa (1)

  1. (kansanparannus) kupata

Taivutus muokkaa

Taivutus – koppa
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens koppar[luo] koppas
imperfekti koppade koppades
supiini koppat koppats
imperatiivi koppa
Nominaalimuodot