liittokonjunktio

Suomi

liittokonjunktio (3)

(kielitiede) sellainen kahdesta peräkkäisestä itsenäisestä sanasta koostuva sanaliitto, jossa toinen sanoista on konjunktio ja toinen adverbi
Esimerkiksi "niin kuin" on liittokonjunktio.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	liittokonjunktio	liittokonjunktiot
genetiivi	liittokonjunktion	liittokonjunktioiden liittokonjunktioitten
partitiivi	liittokonjunktiota	liittokonjunktioita
akkusatiivi	liittokonjunktio; liittokonjunktion	liittokonjunktiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	liittokonjunktiossa	liittokonjunktioissa
elatiivi	liittokonjunktiosta	liittokonjunktioista
illatiivi	liittokonjunktioon	liittokonjunktioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	liittokonjunktiolla	liittokonjunktioilla
ablatiivi	liittokonjunktiolta	liittokonjunktioilta
allatiivi	liittokonjunktiolle	liittokonjunktioille
muut sijamuodot
essiivi	liittokonjunktiona	liittokonjunktioina
translatiivi	liittokonjunktioksi	liittokonjunktioiksi
abessiivi	liittokonjunktiotta	liittokonjunktioitta
instruktiivi	–	liittokonjunktioin
komitatiivi	–	liittokonjunktioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	liittokonjunktio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-