nadviti

Kroaatti

nàdviti (yks. 1. nȁdvijēm) (perfektiivinen) (imperfektiivinen nadvíjati)

kallistaa ylle (esim. päänsä)
(refleksiivinen; se) kerääntyä, laskeutua ylle (esim. konkreettisista tai kuvaannollisista pilvistä, varjosta, pimeydestä)
(refleksiivinen; se) vaania, uhata, väijyä
(refleksiivinen; se) kaareutua (esim. kivikaaresta)
(refleksiivinen; se) kumartua ylle

Verbin nadviti taivutus

Infinitiivi	Preteritin adverbi	Gerundi
nadviti	nadvivši	–

Aikamuoto	Yksikkö			Monikko
Aikamuoto	1. pers.	2. pers.	3. pers.	1. pers.	2. pers.	3. pers.
Preesens	nadvijem	nadviješ	nadvije	nadvijemo	nadvijete	nadviju
Aoristi	nadvih	nadvi		nadvismo	nadviste	nadviše
Imperatiivi	–	nadvij	–	nadvijmo	nadvijte	–
Aktiivin partisiipin perfekti	nadvio m. nadvila f. nadvilo n.			nadvili m. nadvile f. nadvila n.
Passiivin partisiipin perfekti	nadvijen m. nadvijena f. nadvijeno n.			nadvijeni m. nadvijene f. nadvijena n.