Katso myös: Viti

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viti (5-F)[1]

  1. vastasatanut kevyt pakkaslumi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋit̪i/
  • tavutus: vi‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viti vidit
genetiivi vidin vitien
(vitein)
partitiivi vitiä vitejä
akkusatiivi viti;
vidin
vidit
sisäpaikallissijat
inessiivi vidissä videissä
elatiivi vidistä videistä
illatiivi vitiin viteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vidillä videillä
ablatiivi vidiltä videiltä
allatiivi vidille videille
muut sijamuodot
essiivi vitinä viteinä
translatiivi vidiksi videiksi
abessiivi vidittä videittä
instruktiivi videin
komitatiivi viteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vidi-
vahva vartalo viti-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

vitikeli, vitilumi, vitivalkoinen

Aiheesta muualla muokkaa

  • viti Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Verbi muokkaa

vȉti (yks. 1. vȉjēm) (imperfektiivinen)

  1. punoa
  2. kieppua
  3. (tuulesta) puhaltaa kovin puuskin
  4. (refleksiivinen; se) liehua

Ääntäminen muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • vȉti Školski rječnik hrvatskoga jezika

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-F