SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

peto (1-F)

  1. (eläintiede) toisia eläimiä saalistava eläin, nisäkäs tai lintu
  2. (kuvaannollisesti) väkivaltainen ja julma henkilö
    Ihminen saattaa olla varsinainen peto.
  3. (kuvaannollisesti) taitava
    Hän on aika peto tanssimaan.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpet̪o/
  • tavutus: pe‧to

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peto pedot
genetiivi pedon petojen
partitiivi petoa petoja
akkusatiivi peto;
pedon
pedot
sisäpaikallissijat
inessiivi pedossa pedoissa
elatiivi pedosta pedoista
illatiivi petoon petoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pedolla pedoilla
ablatiivi pedolta pedoilta
allatiivi pedolle pedoille
muut sijamuodot
essiivi petona petoina
translatiivi pedoksi pedoiksi
abessiivi pedotta pedoitta
instruktiivi pedoin
komitatiivi petoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pedo-
vahva vartalo peto-
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ihmispeto, kissapeto, meripeto, petoeläin, petokala, petolintu, petonisäkäs, petopolitiikka, petopunkki, pussipeto, suurpeto, vesipeto, villipeto

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • peto Kielitoimiston sanakirjassa
  • peto Tieteen termipankissa

EspanjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

peto m. (monikko petos)

  1. rintapanssari
  2. etumus
  3. ruokalappu

EsperantoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

  1. pyyntö

ItaliaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

peto m. (monikko peti)[luo]

  1. pieru

LatinaMuokkaa

VerbiMuokkaa

petō (III) (akt. prees. inf. petere, ind. perf. y. 1. p. petīvī, part. perf. petītus) (taivutus[luo])

  1. haluta, kaivata
  2. pyytää, anella