Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

peto (1-F)

  1. (eläintiede) toisia eläimiä saalistava eläin, nisäkäs tai lintu
  2. (kuvaannollisesti) väkivaltainen ja julma henkilö
    Ihminen saattaa olla varsinainen peto.
  3. (kuvaannollisesti) taitava
    Hän on aika peto tanssimaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpet̪o/
  • tavutus: pe‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peto pedot
genetiivi pedon petojen
partitiivi petoa petoja
akkusatiivi peto;
pedon
pedot
sisäpaikallissijat
inessiivi pedossa pedoissa
elatiivi pedosta pedoista
illatiivi petoon petoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pedolla pedoilla
ablatiivi pedolta pedoilta
allatiivi pedolle pedoille
muut sijamuodot
essiivi petona petoina
translatiivi pedoksi pedoiksi
abessiivi pedotta pedoitta
instruktiivi pedoin
komitatiivi petoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pedo-
vahva vartalo peto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ihmispeto, kissapeto, meripeto, petoeläin, petokala, petolintu, petonisäkäs, petopolitiikka, petopunkki, pussipeto, suurpeto, vesipeto, villipeto

Aiheesta muualla muokkaa

  • peto Kielitoimiston sanakirjassa
  • peto Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 1029 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

peto m. (monikko petos)

  1. rintapanssari
  2. etumus
  3. ruokalappu

Esperanto muokkaa

Substantiivi muokkaa

  1. pyyntö

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

peto m. (monikko peti[luo])

  1. pieru

Latina muokkaa

Verbi muokkaa

petō (III) (akt. prees. inf. petere, ind. perf. y. 1. p. petīvī, part. perf. petītus) (taivutus[luo])

  1. haluta, kaivata
  2. pyytää, anella