Katso myös: Raide, raidė
 
Kaksikiskoinen raide

Substantiivi

muokkaa

raide (48-F) (monikko raiteet)

  1. (murteellinen) tiehen muodostunut kulku-ura
  2. (rautatiet) rautatien kiskopari
    kapeampi raide
    Juna lähtee raiteelta kaksi.
    raideliikenne
  3. (kuvaannollisesti) ihmisen elämän oletettu ja yhteiskunnan hyväksymä polku
    Elämäni meni vähitellen pahasti pois raiteiltaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑi̯deˣ/
  • tavutus: rai‧de

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raide raiteet
genetiivi raiteen raiteiden
raiteitten
partitiivi raidetta raiteita
akkusatiivi raide;
raiteen
raiteet
sisäpaikallissijat
inessiivi raiteessa raiteissa
elatiivi raiteesta raiteista
illatiivi raiteeseen raiteisiin
raiteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi raiteella raiteilla
ablatiivi raiteelta raiteilta
allatiivi raiteelle raiteille
muut sijamuodot
essiivi raiteena raiteina
translatiivi raiteeksi raiteiksi
abessiivi raiteetta raiteitta
instruktiivi raitein
komitatiivi raiteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raitee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
raidet-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina,[1] vrt. raita

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

pistoraide, pääraide, raidekulkuneuvo, raideleveys, raideliikenne, raidepari, raidetanko, raideväli, sivuraide

Aiheesta muualla

muokkaa

Portugali

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

raide m.

  1. hyökkäys, isku
    um raide aéreo – ilmaisku

Ranska

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

raide m./f. (monikko raides [luo] m./f.)

  1. jyrkkä
  2. jäykkä, tiukka

Aiheesta muualla

muokkaa
  • raide Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.