Substantiivi

muokkaa

sovittelu (2)

Katso artikkeli Sovittelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. rikos- ja riita-asioissa käytetty menettely, jossa rikoksen tai riidan osapuolille järjestetään mahdollisuus puolueettomien sovittelijoiden välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti ja auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut ja keinot rikoksesta tai riidasta aiheutuneiden haittojen hyvittämiseksi.
    Aloiteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsoʋit̪ˌt̪elu/
  • tavutus: so‧vit‧te‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sovittelu sovittelut
genetiivi sovittelun sovittelujen
sovitteluiden
sovitteluitten
partitiivi sovittelua sovitteluita
sovitteluja
akkusatiivi sovittelu;
sovittelun
sovittelut
sisäpaikallissijat
inessiivi sovittelussa sovitteluissa
elatiivi sovittelusta sovitteluista
illatiivi sovitteluun sovitteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovittelulla sovitteluilla
ablatiivi sovittelulta sovitteluilta
allatiivi sovittelulle sovitteluille
muut sijamuodot
essiivi sovitteluna sovitteluina
translatiivi sovitteluksi sovitteluiksi
abessiivi sovittelutta sovitteluitta
instruktiivi sovitteluin
komitatiivi sovitteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sovittelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi sovitella + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

sopu, sovinto, sovittaa, sovittaminen, sovitteleminen, sovittelija, sovitus

Yhdyssanat
muokkaa

sovitteluehdotus, sovitteluesitys, sovittelujärjestelmä, sovittelukyky, sovittelulautakunta, sovittelunhalu, sovittelupolitiikka, sovitteluratkaisu, sovitteluyritys

Aiheesta muualla

muokkaa