sovittelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasovittelu (2)
- rikos- ja riita-asioissa käytetty menettely, jossa rikoksen tai riidan osapuolille järjestetään mahdollisuus puolueettomien sovittelijoiden välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti ja auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut ja keinot rikoksesta tai riidasta aiheutuneiden haittojen hyvittämiseksi.
- Aloiteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsoʋit̪ˌt̪elu/
- tavutus: so‧vit‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sovittelu | sovittelut |
genetiivi | sovittelun | sovittelujen sovitteluiden sovitteluitten |
partitiivi | sovittelua | sovitteluita sovitteluja |
akkusatiivi | sovittelu; sovittelun |
sovittelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sovittelussa | sovitteluissa |
elatiivi | sovittelusta | sovitteluista |
illatiivi | sovitteluun | sovitteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sovittelulla | sovitteluilla |
ablatiivi | sovittelulta | sovitteluilta |
allatiivi | sovittelulle | sovitteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sovitteluna | sovitteluina |
translatiivi | sovitteluksi | sovitteluiksi |
abessiivi | sovittelutta | sovitteluitta |
instruktiivi | – | sovitteluin |
komitatiivi | – | sovitteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sovittelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. sovitteleminen
|
|
Liittyvät sanat
muokkaasopu, sovinto, sovittaa, sovittaminen, sovitteleminen, sovittelija, sovitus
Yhdyssanat
muokkaasovitteluehdotus, sovitteluesitys, sovittelujärjestelmä, sovittelukyky, sovittelulautakunta, sovittelunhalu, sovittelupolitiikka, sovitteluratkaisu, sovitteluyritys