sovittelu

Suomi

sovittelu (2)

Katso artikkeli Sovittelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

rikos- ja riita-asioissa käytetty menettely, jossa rikoksen tai riidan osapuolille järjestetään mahdollisuus puolueettomien sovittelijoiden välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti ja auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut ja keinot rikoksesta tai riidasta aiheutuneiden haittojen hyvittämiseksi.
Aloiteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sovittelu	sovittelut
genetiivi	sovittelun	sovittelujen sovitteluiden sovitteluitten
partitiivi	sovittelua	sovitteluita sovitteluja
akkusatiivi	sovittelu; sovittelun	sovittelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	sovittelussa	sovitteluissa
elatiivi	sovittelusta	sovitteluista
illatiivi	sovitteluun	sovitteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sovittelulla	sovitteluilla
ablatiivi	sovittelulta	sovitteluilta
allatiivi	sovittelulle	sovitteluille
muut sijamuodot
essiivi	sovitteluna	sovitteluina
translatiivi	sovitteluksi	sovitteluiksi
abessiivi	sovittelutta	sovitteluitta
instruktiivi	–	sovitteluin
komitatiivi	–	sovitteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sovittelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. sovitteleminen