sovittelu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
sovittelu
- rikos- ja riita-asioissa käytetty menettely, jossa rikoksen tai riidan osapuolille järjestetään mahdollisuus puolueettomien sovittelijoiden välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti ja auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut ja keinot rikoksesta tai riidasta aiheutuneiden haittojen hyvittämiseksi.
- Aloiteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsoʋit̪ˌt̪elu/
- tavutus: so‧vit‧te‧lu
Käännökset muokkaa
1. sovitteleminen
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
sopu, sovinto, sovittaa, sovittaminen, sovitteleminen, sovittelija, sovitus
Yhdyssanat muokkaa
sovitteluehdotus, sovitteluesitys, sovittelujärjestelmä, sovittelukyky, sovittelulautakunta, sovittelunhalu, sovittelupolitiikka, sovitteluratkaisu, sovitteluyritys