tipi
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tipi (5)
- tasankojen intiaaneille ominainen asumus, joka koostuu kartionmuotoon asetetuista riu'uista ja niitä peittävästä nahasta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tipi | tipit |
| genetiivi | tipin | tipien (tipein) |
| partitiivi | tipiä | tipejä |
| akkusatiivi | tipi; tipin |
tipit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tipissä | tipeissä |
| elatiivi | tipistä | tipeistä |
| illatiivi | tipiin | tipeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tipillä | tipeillä |
| ablatiivi | tipiltä | tipeiltä |
| allatiivi | tipille | tipeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tipinä | tipeinä |
| translatiivi | tipiksi | tipeiksi |
| abessiivi | tipittä | tipeittä |
| instruktiivi | – | tipein |
| komitatiivi | – | tipeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tipi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |