vittuilu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (alatyyliä) röyhkeä ärsyttäminen tai loukkaaminen; vinoilu, piikittely, ryppyily, pottuilu
- Älä auo päätäsi! Sun vittuilus alkaa riittää!
- (alatyyliä) reistailu
- Oon mä brenkkuu ja kamaa vetänykki – sisuskalujen vittuiluhan siitä seuras.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋit̪ːui̯lu/
- tavutus: vit‧tui‧lu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vittuilu | vittuilut |
| genetiivi | vittuilun | vittuilujen vittuiluiden vittuiluitten |
| partitiivi | vittuilua | vittuiluita vittuiluja |
| akkusatiivi | vittuilu; vittuilun |
vittuilut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vittuilussa | vittuiluissa |
| elatiivi | vittuilusta | vittuiluista |
| illatiivi | vittuiluun | vittuiluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vittuilulla | vittuiluilla |
| ablatiivi | vittuilulta | vittuiluilta |
| allatiivi | vittuilulle | vittuiluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vittuiluna | vittuiluina |
| translatiivi | vittuiluksi | vittuiluiksi |
| abessiivi | vittuilutta | vittuiluitta |
| instruktiivi | – | vittuiluin |
| komitatiivi | – | vittuiluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vittuilu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavittu-sanan illa-verbijohdoksen vittuilla u-nominijohdos
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- vittuilu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2