vittuilu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (alatyyliä) röyhkeä ärsyttäminen tai loukkaaminen; vinoilu, piikittely, ryppyily, pottuilu
- Älä auo päätäsi! Sun vittuilus alkaa riittää!
- (alatyyliä) reistailu
- Oon mä brenkkuu ja kamaa vetänykki – sisuskalujen vittuiluhan siitä seuras.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋit̪ːui̯lu/
- tavutus: vit‧tui‧lu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vittuilu | vittuilut |
genetiivi | vittuilun | vittuilujen vittuiluiden vittuiluitten |
partitiivi | vittuilua | vittuiluita vittuiluja |
akkusatiivi | vittuilu; vittuilun |
vittuilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vittuilussa | vittuiluissa |
elatiivi | vittuilusta | vittuiluista |
illatiivi | vittuiluun | vittuiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vittuilulla | vittuiluilla |
ablatiivi | vittuilulta | vittuiluilta |
allatiivi | vittuilulle | vittuiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vittuiluna | vittuiluina |
translatiivi | vittuiluksi | vittuiluiksi |
abessiivi | vittuilutta | vittuiluitta |
instruktiivi | – | vittuiluin |
komitatiivi | – | vittuiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vittuilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
vittu-sanan illa-verbijohdoksen vittuilla u-nominijohdos
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- vittuilu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2