Substantiivi

muokkaa

kokeilu (2)

  1. ajatuksen tai suunnitelman käytännön testaus yksittäisellä kokeella tai takemällä useita kokeita

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkokei̯lu/
  • tavutus: ko‧kei‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kokeilu kokeilut
genetiivi kokeilun kokeilujen
kokeiluiden
kokeiluitten
partitiivi kokeilua kokeiluita
kokeiluja
akkusatiivi kokeilu;
kokeilun
kokeilut
sisäpaikallissijat
inessiivi kokeilussa kokeiluissa
elatiivi kokeilusta kokeiluista
illatiivi kokeiluun kokeiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kokeilulla kokeiluilla
ablatiivi kokeilulta kokeiluilta
allatiivi kokeilulle kokeiluille
muut sijamuodot
essiivi kokeiluna kokeiluina
translatiivi kokeiluksi kokeiluiksi
abessiivi kokeilutta kokeiluitta
instruktiivi kokeiluin
komitatiivi kokeiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kokeilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi kokeilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kokeiluaste, kokeiluhalu, kokeilunhalu

Aiheesta muualla

muokkaa