Suomi muokkaa

 
Keppi

Substantiivi muokkaa

keppi (5-B)

  1. yleensä puinen pitkänmuotoinen esine
    Vaeltajalle keppi on usein hyödyllinen.
    Moni koira tykkää noutaa keppiä.
  2. (kuvaannollisesti) kannusteiden puutteesta johtuvaa pakkoa vahvistava rangaistus, sanktio, myös sakko tai karenssi
    tarjota keppiä tai porkkanaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkepːi/, [ˈk̟e̞pːi]
  • tavutus: kep‧pi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keppi kepit
genetiivi kepin keppien
(keppein)
partitiivi keppiä keppejä
akkusatiivi keppi;
kepin
kepit
sisäpaikallissijat
inessiivi kepissä kepeissä
elatiivi kepistä kepeistä
illatiivi keppiin keppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kepillä kepeillä
ablatiivi kepiltä kepeiltä
allatiivi kepille kepeille
muut sijamuodot
essiivi keppinä keppeinä
translatiivi kepiksi kepeiksi
abessiivi kepittä kepeittä
instruktiivi kepein
komitatiivi keppeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kepi-
vahva vartalo keppi-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta käpp[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ajokeppi, bambukeppi, biljardikeppi, hernekeppi, hyppykeppi, karttakeppi, kepinisku, kepinlyönti, kepinpää, keppiherra, keppihevonen, kohennuskeppi, kosketuskeppi, kukkakeppi, kyynärkeppi, kyynäräkeppi, kävelykeppi, merkkikeppi, mittakeppi, nokikeppi, sadekeppi, tukikeppi, vaihdekeppi, vesikeppi

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • keppi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangi 1980-luvulla Kotus-blogi. 31.8.2017. Kotimaisten kielten keskus.