koko
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaakoko (taipumaton)
- kaikki, täysi
- Koko kuorma oli pilaantunut.
- Koko kesäloman on satanut.
- Arki koko ankeudessaan.
- Tästä on varmaan kuullut koko kaupunki ennen minua.
- aikamoinen, melkoinen
- Meitä oli siellä koko joukko.
- Tämä herättää koko joukon kysymyksiä.
- käytetään korostussanana
- Heitä roskiin koko romu!
- Vaikea sanoa, kun en tunne koko miestä.
- Alunperin Suomi ei kuulunut koko kiertueohjelmaan, [mutta...] (KSML)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkoko/
- tavutus: ko‧ko
Huomautukset
muokkaa- Sanaa käytetään vain yksiköllisten substantiivien määreenä.
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaa- keskikokoinen
- kokonainen
- kokonaisuus
- kookas
- leksikaalistuneita taivutusmuotoja: koolla, koolle, koossa, kokoon
Yhdyssanat
muokkaakokoaskel, kokoilta, kokoliha, kokomaito, kokomusta, kokonelson, kokonuotti, kokoparta, kokopitkä, kokopuku, kokopullo, kokosivu, kokosukeltaja, kokosävelaskel, kokotauko, kokoveri
Adverbi
muokkaakoko
- varsin, jokseenkin, melko
- Koko paljon sieltä löytyikin.
- Tulimme koko railakkaasti.
Käännökset
muokkaa1. aika, jokseenkin, melko
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- koko Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaa- Kertoo absoluuttisista tai suhteellisista fyysisistä mitoista, sen kuinka suuri tai pieni joku tai jokin on. Koko voidaan ilmaista numeroin tai kirjainsymbolein. Esimerkiksi pituus, leveys, syvyys; pinta-ala; tilavuus.
- Kengät ovat kokoa 8 ja T-paita XL:ää.
- Säiliön koko on 500 litraa.
- Missä ko'oissa tätä puseroa on?
- Yhden koon sukkahousut
- Moskovan lähiöiden kerrostalot ovat kooltaan häkellyttäviä.
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koko | koot |
genetiivi | koon | kokojen |
partitiivi | kokoa | kokoja |
akkusatiivi | koko; koon |
koot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koossa | ko’oissa |
elatiivi | koosta | ko’oista |
illatiivi | kokoon | kokoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koolla | ko’oilla |
ablatiivi | koolta | ko’oilta |
allatiivi | koolle | ko’oille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kokona | kokoina |
translatiivi | kooksi | ko’oiksi |
abessiivi | kootta | ko’oitta |
instruktiivi | – | ko’oin |
komitatiivi | – | kokoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | koo- | |
vahva vartalo | koko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. kertoo fyysisistä mitoista, sen kuinka suuri tai pieni joku tai jokin on
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaafoliokoko, hajakoko, jumbokoko, keskikoko, kirjainkoko, kirjasinkoko, kokoaikainen, kokolattiamatto, koossapysyvä, kuppikoko, kuvakoko, kuviokoko, miniatyyrikoko, minimikoko, määräkoko, nollakoko, normaalikoko, paperikoko, pienoiskoko, raekoko, rouvakoko, ryhmäkoko, silmäkoko, standardikoko, tabloidikoko, taskukoko, tilakoko, tuumakoko, vakiokoko, välikoko
Aiheesta muualla
muokkaa- Artikkeli 1016 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Esperanto
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoko
- (eläintiede) kukko
Havaiji
muokkaaSubstantiivi
muokkaakoko
- (biologia) veri