kirves
Katso myös: Kirves |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- työkalu tai ase, jossa kiilamainen terä on kiinnitettynä poikittain varteen
- Kirvestä käytetään mm. veistämiseen ja polttopuiden halkomiseen.
- Kivikauden kirveet tehtiin limsiöstä.
- Kirveitä käytettiin myös sota-aseina. Tappara on tyypillinen sotakirves.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkirʋes/
- tavutus: kir‧ves
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kirves | kirveet |
genetiivi | kirveen | kirveiden kirveitten |
partitiivi | kirvestä | kirveitä |
akkusatiivi | kirves; kirveen |
kirveet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kirveessä | kirveissä |
elatiivi | kirveestä | kirveistä |
illatiivi | kirveeseen | kirveisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kirveellä | kirveillä |
ablatiivi | kirveeltä | kirveiltä |
allatiivi | kirveelle | kirveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kirveenä | kirveinä |
translatiivi | kirveeksi | kirveiksi |
abessiivi | kirveettä | kirveittä |
instruktiivi | – | kirvein |
komitatiivi | – | kirveine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kirvee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kirves- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. varrellinen työkalu, jonka kiilanmallinen terä on taottu raudasta, ja kiilan päädyssä on pitkittäinen reikä vartta varten
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaa- hakokirves, halkaisukirves, halkomakirves, heittokirves, kalakirves, kirveenhamara, kirveenisku, kirveenkanta, kirveenterä, kirveenvarsi, kirveshamara, kirvesmestaus, kirvesmies, kirvespohja, kirvesvarsi, kivikirves, kourukirves, koverokirves, leimakirves, lihakirves, mestauskirves, oikokirves, palokirves, piilukirves, pilkkakirves, poikkikirves, pronssikirves, reikäkirves, sotakirves, vasarakirves, vasarakirveskulttuuri
Idiomit
muokkaa- ei kirveelläkään
- ei millään keinoin
- heittää kirveensä kaivoon
- tuhlata mahdollisuutensa luopumalla toivosta
Aiheesta muualla
muokkaaKarjala
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirves
Aiheesta muualla
muokkaa- kirves Karjalan kielen verkkosanakirjassa
Livvi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirves
Viro
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirves (gen kirve, part kirvest)
- kirves
- Puu tuleb kirvega maha võtta.
- Puu pitää kaataa kirveellä.
- Puu tuleb kirvega maha võtta.
Taivutus
muokkaaEtymologia
muokkaa- balttilainen laina ETY / kirves
Liittyvät sanat
muokkaa- kirvemees
- kirvehoop, kirvetöö
- kirvekand, kirvesilm, kirvetera, kirvevars
- kivist kirves, kivikirves, lihunikukirves, mättakirves, pihukirves, tahumiskirves
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Haapala, Vesa; Hellström, Inkeri & Kantola, Janna & Kaseva, Tuomas & Korhonen, Riitta & Kärki, Heidi & Maijala, Minna & Mustonen, Harri & Puolitaival, Heleena & Saarikivi, Janne & Salo, Merja & Torkki, Juhana: Särmä: Suomen kieli ja kirjallisuus, s. 279. 4.–7. painos. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2014.