Suomi muokkaa

 
Etelä

Substantiivi muokkaa

Ilmansuuntien nimet suomeksi
  luode   pohjoinen   koillinen  
  länsi  
 
  itä  
  lounas   etelä   kaakko  

etelä (10)

Katso artikkeli Etelä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. pääilmansuunta idän ja lännen välissä, idästä 90 astetta myötäpäivään
  2. eteläinen paikka valtakunnassa tai maailmalla
    Kun koulu loppuu lähden etelään.
    Talvella matkustamme etelään.
    Linnut lähtevät etelään.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈetelæ/
  • tavutus: e‧te‧lä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi etelä etelät
genetiivi etelän etelien
(eteläin)
partitiivi etelää eteliä
akkusatiivi etelä;
etelän
etelät
sisäpaikallissijat
inessiivi etelässä etelissä
elatiivi etelästä etelistä
illatiivi etelään eteliin
ulkopaikallissijat
adessiivi etelällä etelillä
ablatiivi etelältä eteliltä
allatiivi etelälle etelille
muut sijamuodot
essiivi etelänä etelinä
translatiivi eteläksi eteliksi
abessiivi etelättä etelittä
instruktiivi etelin
komitatiivi eteline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo etelä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • johdos suomen kielen hyvin vanhasta ”edessä olevaa” merkitsevästä esi-sanasta; esi+lä → etelä. Lönnrotin mukaan entisaikojen asumukset rakennettiin ovi etelään päin ja siten ”edessä oleva paikka” on ollut asumuksen eteläpuolella. [1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yläkäsitteet muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Etelä-Georgia, Etelä-Grenadiinit, eteläkaakko, eteläkalotti, eteläkärki, etelälounas, etelämaa, etelämyrsky, etelänapa, etelänarnikki, etelänhedelmä, etelänmatka, etelänpuoleinen, eteläosa, eteläpuoli, eteläraja, etelärannikko, eteläranta, eteläreimari, etelärinne, eteläslaavi, eteläslaavilainen, eteläsuunta, etelätuuli, etelävaltio, eteläviitta

Aiheesta muualla muokkaa

  • etelä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa