Suomi muokkaa

 
Hiha

Substantiivi muokkaa

hiha (9)

  1. vaatteen osa, joka peittää käsivarren osittain tai kokonaan
    lyhyt tai pitkä hiha, paidan tai takin hiha
  2. (heraldiikka) vanha brittiläinen vaakunan tunnuskuvio joka esittää keskiaikaisen naisen asun hihaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhihɑ/
  • tavutus: hi‧ha

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiha hihat
genetiivi hihan hihojen
(hihain)
partitiivi hihaa hihoja
akkusatiivi hiha;
hihan
hihat
sisäpaikallissijat
inessiivi hihassa hihoissa
elatiivi hihasta hihoista
illatiivi hihaan hihoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hihalla hihoilla
ablatiivi hihalta hihoilta
allatiivi hihalle hihoille
muut sijamuodot
essiivi hihana hihoina
translatiivi hihaksi hihoiksi
abessiivi hihatta hihoitta
instruktiivi hihoin
komitatiivi hihoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Synonyymit muokkaa
  • (murteellinen) hia, (murteellinen) hija
Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • hiha Kielitoimiston sanakirjassa