Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

houre (48)[1]

  1. sairauden, nälän tai vastaavan aiheuttama sekavuus
  2. (kuvaannollisesti) epärealistinen kuvitelma, valveuni, tuulentupa
    Hänen unelmansa ovat pelkkää houretta!

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhou̯reˣ/
  • tavutus: hou‧re

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi houre houreet
genetiivi houreen houreiden
houreitten
partitiivi houretta houreita
akkusatiivi houre;
houreen
houreet
sisäpaikallissijat
inessiivi houreessa houreissa
elatiivi houreesta houreista
illatiivi houreeseen houreisiin
houreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi houreella houreilla
ablatiivi houreelta houreilta
allatiivi houreelle houreille
muut sijamuodot
essiivi houreena houreina
translatiivi houreeksi houreiksi
abessiivi houreetta houreitta
instruktiivi hourein
komitatiivi houreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo houree-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
houret-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hourekuva, houretila, houreuni, kuumehoure

Aiheesta muualla muokkaa

  • houre Kielitoimiston sanakirjassa

Keskienglanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

houre

  1. tunti
  2. hetki, tovi, tuokio
  3. (kristinusko) hetkipalvelus
  4. (kristinusko) edelliseen sisältyvä rukous

Pronomini muokkaa

houre

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) rinnakkainen kirjoitusasu sanasta oure

Muinaisranska muokkaa

Substantiivi muokkaa

houre f.

  1. tunti
  2. hetki, oikea aika (jonkin tekemiseksi)

Valloni muokkaa

Substantiivi muokkaa

houre f.

  1. huora, prostituoitu
  2. lunttu, rivo nainen

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48