Katso myös: rája
Wikipedia
Katso artikkeli Raja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Raja
 
Suomen ja Norjan raja

Substantiivi muokkaa

raja (9)

  1. se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa
  2. se, mihin yksi hallinnollinen alue loppuu, ja mistä toinen alkaa
    Äärimmäisellä rajalla kaikki päättyy.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑjɑ/, [ˈrɑjɑ]
  • tavutus: ra‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi raja rajat
genetiivi rajan rajojen
(rajain)
partitiivi rajaa rajoja
akkusatiivi raja;
rajan
rajat
sisäpaikallissijat
inessiivi rajassa rajoissa
elatiivi rajasta rajoista
illatiivi rajaan rajoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rajalla rajoilla
ablatiivi rajalta rajoilta
allatiivi rajalle rajoille
muut sijamuodot
essiivi rajana rajoina
translatiivi rajaksi rajoiksi
abessiivi rajatta rajoitta
instruktiivi rajoin
komitatiivi rajoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo raja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

slaavilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alaraja, alueraja, aluevesiraja, enimmäisraja, eteläraja, haamuraja, hiusraja, hylkäysraja, ikäraja, itäraja, kaakkoisraja, kalastusraja, karsintaraja, katonraja, kestävyysraja, kimmoraja, koillisraja, kuuloraja, kyllästymisraja, lumiraja, luoteisraja, länsiraja, metsänraja, murtoraja, puuraja, raja-aita, raja-alue, raja-arvo, raja-asema, raja-asukas, raja-asutus, rajaeste, rajaheitto, rajahinta, rajajoki, rajajääkäri, rajakahakka, rajakartta, rajakatkaisin, rajakauppa, rajakaupunki, rajakerros, rajakivi, rajakohta, rajakulma, rajakuormitus, rajakustannus, rajakylä, rajakäyrä, rajaliikenne, rajalinja, rajaloikkari, rajaloukkaus, rajalyönti, rajamaa, rajamerkki, rajametsä, rajamies, rajamitta, rajamuuri, rajanaapuri, rajanjärjestely, rajankäynti, rajanloikkaus, rajanopeus, rajanpinta, rajantarkastus, rajantarkistus, rajanveto, rajanylittäjä, rajanylitys, rajanylityspaikka, rajapaalu, rajapaikka, rajapallo, rajapartio, rajapuomi, rajapyykki, rajarauha, rajariita, rajarikko, rajaselkkaus, rajaseutu, rajasilta, rajasopimus, rajasulku, rajasävel, rajataistelu, rajatapaus, rajatarkastaja, rajatarkastus, rajatiede, rajatieto, rajatila, rajatulkki, rajatulli, rajatulo, rajatuomari, rajatuotto, rajavartija, rajavartio, rajavartiolaitos, rajavartiomies, rajavartiosto, rajavero, rajaviitta, rajaviiva, rajaviranomainen, rajavyöhyke, rajavälikohtaus, sivuraja, takaraja, tavunraja, tavuraja, tilusraja, toleranssiraja, tukanraja, tulliraja, tulvaraja, vaihteluraja, valtakunnanraja, vedenraja, vesiraja, viljelyraja, virheraja, vyöhykeraja, vähimmäisraja, yläraja, ääriraja

Aiheesta muualla muokkaa

  • raja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

raja

  1. (murteellinen) kuluneesta kengästä

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

raja f.

  1. (halkaisemalla tehty) halkeama, vako, rako, särö
  2. sälö, lastu
  3. (alatyyliä, Chile) persvako
  4. (alatyyliä, Espanja) naisen ulkosynnyttimet

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • raja Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Hindi muokkaa

Latinisointi muokkaa

rājā

  1. transkriptio sanasta राजा

Indonesia muokkaa

Substantiivi muokkaa

raja

  1. kuningas

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

raja

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta raj

Malaiji muokkaa

Substantiivi muokkaa

raja

  1. kuningas

Viro muokkaa

raja (gen raja, part raja)

  1. raja

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.