Katso myös: rája
Wikipedia
Katso artikkeli Raja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Raja
Suomen ja Norjan raja

Substantiivi

muokkaa

raja (9)

  1. se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa
  2. se, mihin yksi hallinnollinen alue loppuu, ja mistä toinen alkaa
    Äärimmäisellä rajalla kaikki päättyy.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑjɑ/, [ˈrɑjɑ]
  • tavutus: ra‧ja

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

slaavilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alaraja, alueraja, aluevesiraja, enimmäisraja, eteläraja, haamuraja, hiusraja, hylkäysraja, ikäraja, itäraja, kaakkoisraja, kalastusraja, karsintaraja, katonraja, kestävyysraja, kimmoraja, koillisraja, kuuloraja, kyllästymisraja, lumiraja, luoteisraja, länsiraja, metsänraja, murtoraja, nälkäraja, puuraja, raja-aita, raja-alue, raja-arvo, raja-asema, raja-asukas, raja-asutus, rajaeste, rajaheitto, rajahinta, rajajoki, rajajääkäri, rajakahakka, rajakartta, rajakatkaisin, rajakauppa, rajakaupunki, rajakerros, rajakivi, rajakohta, rajakulma, rajakuormitus, rajakustannus, rajakylä, rajakäyrä, rajaliikenne, rajalinja, rajaloikkari, rajaloukkaus, rajalyönti, rajamaa, rajamerkki, rajametsä, rajamies, rajamitta, rajamuuri, rajanaapuri, rajanjärjestely, rajankäynti, rajanloikkaus, rajanopeus, rajanpinta, rajantarkastus, rajantarkistus, rajanveto, rajanylittäjä, rajanylitys, rajanylityspaikka, rajapaalu, rajapaikka, rajapallo, rajapartio, rajapuomi, rajapyykki, rajarauha, rajariita, rajarikko, rajaselkkaus, rajaseutu, rajasilta, rajasopimus, rajasulku, rajasävel, rajataistelu, rajatapaus, rajatarkastaja, rajatarkastus, rajatiede, rajatieto, rajatila, rajatulkki, rajatulli, rajatulo, rajatuomari, rajatuotto, rajavartija, rajavartio, rajavartiolaitos, rajavartiomies, rajavartiosto, rajavero, rajaviitta, rajaviiva, rajaviranomainen, rajavyöhyke, rajavälikohtaus, sivuraja, takaraja, tavunraja, tavuraja, tilusraja, toleranssiraja, tukanraja, tulliraja, tulvaraja, vaihteluraja, valtakunnanraja, vedenraja, vesiraja, viljelyraja, virheraja, vyöhykeraja, vähimmäisraja, yläraja, ääriraja

Aiheesta muualla

muokkaa
  • raja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

raja

  1. (murteellinen) kuluneesta kengästä

Liittyvät sanat

muokkaa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

raja f.

  1. (halkaisemalla tehty) halkeama, vako, rako, särö
  2. sälö, lastu
  3. (alatyyliä, Chile) persvako
  4. (alatyyliä, Espanja) naisen ulkosynnyttimet

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • raja Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Latinisointi

muokkaa

rājā

  1. transkriptio sanasta राजा

Indonesia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

raja

  1. kuningas

Kroatia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rája f. 

  1. (historia) Osmanien valtakunnassa veroa maksaneet ei-muslimit
  2. (puhekieltä) rahvas
  3. (puhekieltä) sakki, joukkio

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /'rǎːja/
  • tavutus: ra‧ja

Taivutus

muokkaa
yksikkö
nominatiivirája
genetiivirájē
datiivi-lokatiiviráji
akkusatiiviráju
vokatiivirájo
instrumentaalirájōm

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rája Hrvatski jezični portal
  • rája Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

muokkaa

rȁja

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta raj

Malaiji

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

raja

  1. kuningas

Substantiivi

muokkaa

raja (gen raja, part raja)

  1. raja

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

raja

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta rada

Viitteet

muokkaa
  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.