raja

Katso myös: rája

Suomi

Raja

Suomen ja Norjan raja

Substantiivi

raja (9)

1. se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa
2. se, mihin yksi hallinnollinen alue loppuu, ja mistä toinen alkaa

   Äärimmäisellä rajalla kaikki päättyy.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑjɑ/, [ˈrɑjɑ]
• tavutus: ra‧ja

Etymologia

slaavilainen laina

Käännökset

1. se, mihin jokin muu konkreettinen tai kuviteltu asia loppuu, ja mistä toinen alkaa

azeri: hüdud, sərhəd bosnia: (valtioiden) granica f. englanti: (valtioiden välinen) border; boundary, frontier, limit, line, bound, confine espanja: frontera, límite, borde esperanto: limo hollanti: grens italia: frontiera f. kroatia: (valtioiden) granica f., međa f. puola: granica f. ranska: frontière, limite romania: frontieră f., graniţă f. ruotsi: gräns

saksa: Grenze f. serbia: (valtioiden) granica, граница f. sloveeni: (valtioiden) meja f. tanska: grænse tšekki: (valtioiden) hranice f. turkki: sınır, hudut ukraina: (valtioiden) кордон m., межа f., рубіж m., границя f. uzbekki: chegara, hudud valkovenäjä: мяжа f., рубеж m., гранiца f. venäjä: (valtioiden välinen) граница; рубеж, лимит, грань, предел, (urheilu tms.) линия viro: piir

Liittyvät sanat

• este
• linja
• muuri
• valli

Johdokset

• adjektiivit: rajakkainen, rajalainen, rajallinen, rajaton
• adverbit: rajakkain, rajallisesti, rajaten, rajatuksin, rajatusten
• substantiivit: rajaaminen, rajaus, rajoitus
• verbit: rajata, rajautua, rajoittaa, rajoittautua, rajoittua

Yhdyssanat

alaraja, alueraja, aluevesiraja, enimmäisraja, eteläraja, haamuraja, hiusraja, hylkäysraja, ikäraja, itäraja, kaakkoisraja, kalastusraja, karsintaraja, katonraja, kestävyysraja, kimmoraja, koillisraja, kuuloraja, kyllästymisraja, lumiraja, luoteisraja, länsiraja, metsänraja, murtoraja, nälkäraja, puuraja, raja-aita, raja-alue, raja-arvo, raja-asema, raja-asukas, raja-asutus, rajaeste, rajaheitto, rajahinta, rajajoki, rajajääkäri, rajakahakka, rajakartta, rajakatkaisin, rajakauppa, rajakaupunki, rajakerros, rajakivi, rajakohta, rajakulma, rajakuormitus, rajakustannus, rajakylä, rajakäyrä, rajaliikenne, rajalinja, rajaloikkari, rajaloukkaus, rajalyönti, rajamaa, rajamerkki, rajametsä, rajamies, rajamitta, rajamuuri, rajanaapuri, rajanjärjestely, rajankäynti, rajanloikkaus, rajanopeus, rajanpinta, rajantarkastus, rajantarkistus, rajanveto, rajanylittäjä, rajanylitys, rajanylityspaikka, rajapaalu, rajapaikka, rajapallo, rajapartio, rajapuomi, rajapyykki, rajarauha, rajariita, rajarikko, rajaselkkaus, rajaseutu, rajasilta, rajasopimus, rajasulku, rajasävel, rajataistelu, rajatapaus, rajatarkastaja, rajatarkastus, rajatiede, rajatieto, rajatila, rajatulkki, rajatulli, rajatulo, rajatuomari, rajatuotto, rajavartija, rajavartio, rajavartiolaitos, rajavartiomies, rajavartiosto, rajavero, rajaviitta, rajaviiva, rajaviranomainen, rajavyöhyke, rajavälikohtaus, sivuraja, takaraja, tavunraja, tavuraja, tilusraja, toleranssiraja, tukanraja, tulliraja, tulvaraja, vaihteluraja, valtakunnanraja, vedenraja, vesiraja, viljelyraja, virheraja, vyöhykeraja, vähimmäisraja, yläraja, ääriraja

Aiheesta muualla

• raja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

raja

1. (murteellinen) kuluneesta kengästä

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kenkäraja
• rajasuutari

Espanja

Substantiivi

raja f.

1. (halkaisemalla tehty) halkeama, vako, rako, särö
2. sälö, lastu
3. (alatyyliä, Chile) persvako
4. (alatyyliä, Espanja) naisen ulkosynnyttimet

Liittyvät sanat

• rajar

Aiheesta muualla

• raja Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Hindi

Latinisointi

rājā

1. transkriptio sanasta राजा

Indonesia

Substantiivi

raja

1. kuningas

Kroatia

Substantiivi

rája f. 

1. (historia) Osmanien valtakunnassa veroa maksaneet ei-muslimit
2. (puhekieltä) rahvas
3. (puhekieltä) sakki, joukkio

Ääntäminen

• IPA: /'rǎːja/
• tavutus: ra‧ja

Taivutus

	yksikkö
nominatiivi	rája
genetiivi	rájē
datiivi-lokatiivi	ráji
akkusatiivi	ráju
vokatiivi	rájo
instrumentaali	rájōm

Aiheesta muualla

• rája Hrvatski jezični portal
• rája Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

rȁja

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta raj

Malaiji

Substantiivi

raja

1. kuningas

Viro

Substantiivi

raja (gen raja, part raja)

1. raja

Liittyvät sanat

Synonyymit

• piir

Substantiivi

raja

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta rada