Katso myös: Ranka

Substantiivi

muokkaa

ranka (9-G) (monikko rangat) [raŋ·ka], [raŋ·ŋat]

  1. kaadettu ja karsittu pienen puun runko tai latvus
  2. (biologia) eliön runkomainen osa
  3. (merenkulku) aluksen keula- ja perävannas tms. aluksen tukirakenne
  4. (animaatio) tietokoneanimaatiossa hahmon tai muun liikuttamista varten rakennetut toiminnot kuten luuranko; "rigi"

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑŋkɑ/
  • tavutus: ran‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ranka rangat
genetiivi rangan rankojen
(rankain)
partitiivi rankaa rankoja
akkusatiivi ranka;
rangan
rangat
sisäpaikallissijat
inessiivi rangassa rangoissa
elatiivi rangasta rangoista
illatiivi rankaan rankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rangalla rangoilla
ablatiivi rangalta rangoilta
allatiivi rangalle rangoille
muut sijamuodot
essiivi rankana rankoina
translatiivi rangaksi rangoiksi
abessiivi rangatta rangoitta
instruktiivi rangoin
komitatiivi rankoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ranga-
vahva vartalo ranka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kaularanka, keskusranka, keularanka, kylkiranka, lanneranka, peräranka, potkuriranka, pääranka, rankahake, rankakuorma, selkäranka, sivuranka, tukiranka

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ranka Kielitoimiston sanakirjassa