koura

Suomi

Substantiivi

koura (10)

1. pivo, kämmen ja sormet yhtenä kokonaisuutena jonkin vastaanottamiseen tai poimimiseen yhdellä kädellä, käden kämmenpuoli
2. kookas, vahvaotteinen käsi

   Kivet kääntyvät kangella tai paljain kourin, kun on voimaa ja riuskat otteet.

3. jonkin laitteen osa, jolla tartutaan esineisiin ja siirretään niitä

   Koura tarttuu puuhun, terä katkaisee sen, tiltti kallistuu ja koura avautuu kun puu siirretään pinoon.

4. (kuvaannollisesti) kuvaa jonkin armoilla olemista; jostakin kärsimistä

   joutua sensuurin kouriin

   olla taudin kourissa

   Eikä päästä parkumalla Tuonen kourista kovista. (Matti Hukkanen: Köyhäin Holhoomisesta)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkou̯rɑ/
• tavutus: kou‧ra

Käännökset

1. pivo, kämmen ja sormet yhtenä kokonaisuutena jonkin vastaanottamiseen tai poimimiseen yhdellä kädellä

azeri: ovuc englanti: fist ruotsi: näve

turkki: avuç ukraina: жменя f. venäjä: горсть f.

Liittyvät sanat

• hyppynen
• kahmalo
• koura ojossa
• kouraantuntuva
• kouraantuntuvasti
• -kourainen
• kouraiseminen
• kouraista
• kouraisu

• kouranmittainen
• kouranvetoinen
• kovakourainen
• kovakouraisesti
• kovakouraisuus
• kämmen
• känsäkourainen
• nyrkki
• näppi

Johdokset

• substantiivit: kourallinen
• verbit: kouria

Yhdyssanat

ankkurinkoura, kourakuokka, kourakuormain, kouransilmä, kourantäysi, kourasuoninen, kuolleenkoura, känsäkoura, mämmikoura, puukoura, rautakoura

Aiheesta muualla

• koura Kielitoimiston sanakirjassa

Maori

Substantiivi

koura

1. kulta