kurva

Suomi

Substantiivi

kurva (10)

1. (murteellinen, harvinainen) tien mutka

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurʋɑ/
• tavutus: kur‧va

Etymologia

• lainasana ruotsista

Liittyvät sanat

Synonyymit

• kurvi

Johdokset

• adjektiivit: kurvainen, kurvikas
• verbit: kurvata

Yhdyssanat

kuolemankurva

Aiheesta muualla

• kurva Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kurva (10)

1. (vanhentunut) huora

   Vaimon nain ja kurvan sain

   Kuin oli kurva kulkenunna, saanut portto Pohjolasta

Etymologia

• slaavilainen laina, vrt. ven. курва ("huora", "portto"), kirkkoslaavin куръва, serbokroaatin курва, kurva, puolan kurwa jm.

Albania

Substantiivi

kurva

1. (taivutusmuoto) yksikön määräisen muodon nominatiivi sanasta kurvë
2. (taivutusmuoto) monikon määräisen muodon nominatiivi sanasta kurvë
3. (taivutusmuoto) monikon määräisen muodon akkusatiivi sanasta kurvë

Ido

Adjektiivi

kurva (yksikön akkusatiivi kurvan; monikko kurvai, monikon akkusatiivi kurvain)

1. käyrä, taivutettu

Indonesia

Substantiivi

kurva

1. tien mutka
2. (geometria) käyrä

Kroaatti

Substantiivi

kȗrva

1. (alatyyliä) huora

Ääntäminen

• IPA: /'kûːrʋa/
• tavutus: kur‧va

Liittyvät sanat

Synonyymit

• drolja, kuja

Verbi

kurva

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kurvati

Meänkieli

Substantiivi

kurva

1. huora

Ruotsi

Substantiivi

kurva yl. (1) (yks. määr. kurvan [luo], mon. epämäär. kurvor [luo], mon. määr. kurvorna [luo])

1. (geometria) käyrä
2. kaareva muoto
3. tien mutka, kurvi

Aiheesta muualla

• kurva Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Slovakki

Substantiivi

kurva f.

1. (alatyyliä) huora, prostituoitu

Etymologia

• slaavilaisen kantakielen sanasta *kury

Sloveeni

Substantiivi

kurva f.

1. (alatyyliä, murteellinen) rinnakkaismuoto sanalle kúrba

Ääntäminen

• IPA: /ˈkúrːʋa/
• tonaalinen ääntämys: kȗrva

Etymologia

• slaavilaisen kantakielen sanasta *kury

Tšekki

Interjektio

kurva

1. (alatyyliä) vittu

Substantiivi

kurva f.

1. (alatyyliä) huora

Ääntäminen

• IPA: [kʊrva]

Tavutus

• tavutus: kur‧va

Etymologia

• sanasta hurva < keskiyläsaksan sanasta huore < muinaisyläsaksan sanasta huora < germaanisen kantakielen sanasta *hōrǭ < indoeurooppalaisen kantakielen sanoista *kāro-, *keh₂ro- ('rakas', 'rakastettu')

Taivutus

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	kurva	kurvy
genetiivi	kurvy	kurev
datiivi	kurvě	kurvám
akkusatiivi	kurvu	kurvy
vokatiivi	kurvo	kurvy
lokatiivi	kurvě	kurvách
instrumentaali	kurvou	kurvami

Liittyvät sanat

Synonyymit

• děvka, šlapka, běhna, prostitutka

Unkari

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurvɒ/

Tavutus

• tavutus: kur‧va

Adjektiivi

kurva

1. (alatyyliä, slangia) huoramainen

Adverbi

kurva

1. (alatyyliä, slangia) vitun, erittäin

Substantiivi

kurva

1. (alatyyliä) huora, prostituoitu

Viro

Adjektiivi

kurva

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kurb