rapa

Katso myös: Rapa

Suomi

Substantiivi

rapa (9-E)

1. mullan ja veden märkä sekoitus, kura, muta, mura, lieju

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑpɑ/
• tavutus: ra‧pa

Etymologia

• vanha germaaninen laina

Käännökset

1. maa-aines

englanti: mud espanja: barro m., lodo m. italia: fango m. portugali: lama f., lodo m.

ranska: boue f. ruotsi: lervälling saksa: Schmutz m. viro: muda

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: rapautua

Yhdyssanat

• rapajuoppo, rapakeli, rapakivi, rapakunto

rapakalja

Idiomit

• niin, että rapa roiskuu
  1. liian nopeasti tai muulla tavalla holtittomasti

Aiheesta muualla

• rapa Kielitoimiston sanakirjassa
• rapa Tieteen termipankissa

Substantiivi

rapa (9)

1. Rapan saarella, Ranskan Polynesiassa puhuttava uhanalainen austronesialainen kieli, jolla on noin 500 puhujaa (kielitunnus: ray)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rapa	–
genetiivi	rapan	–
partitiivi	rapaa	–
akkusatiivi	rapa; rapan	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	rapassa	–
elatiivi	rapasta	–
illatiivi	rapaan	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	rapalla	–
ablatiivi	rapalta	–
allatiivi	rapalle	–
muut sijamuodot
essiivi	rapana	–
translatiivi	rapaksi	–
abessiivi	rapatta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	rapoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rapa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. kieli

baski: rapera englanti: Rapan

ruotsi: rapaiska saksa: Rapaisch n.

Anagrammit

• arpa, para, para-

Aiheesta muualla

• Artikkeli 965 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

Substantiivi

rapa f. (monikko rape[luo])

1. nauris

Verbi

rapa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rapare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rapare

Katalaani

Substantiivi

rapa f.

1. rypäleen maltoisa osa, johon eivät sisälly siemenet tai kuori
2. pieni kimppu oliivi- tai muun puun kukkia
3. moni vehkakasvien heimoon kuuluva yksisirkkaisten laji tai sellaisen yksilö

Rapanui

Substantiivi

rapa

1. saari

Rarotonga

Substantiivi

rapa

1. salama

Ruotsi

Verbi

rapa (1)

1. röyhtäistä, röyhtäillä
2. (vanhentunut) pitää narisevaa ääntä

Taivutus

Taivutus – rapa
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	rapar[luo]	rapas
imperfekti	rapade	rapades
supiini	rapat	rapats
imperatiivi	rapa	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: rapa
• passiivin infinitiivi: rapas
• aktiivin part. prees: rapande [luo]
• passiivin part. prees: rapandes
• part. perf.: yl. rapad, n. rapat, määr./mon. rapade

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: rap

Tuamotu

Substantiivi

rapa

1. salama